Vanhaystäväni miksi
olet niin surullinen.
Tahtoisin niin löytää
sinun kaltaisesi,
vapaan laivan
merillä seilaavan.
Minä voisin olla se
majakka karien välissä.
Ohjata purtesi,
turvallisesti satamaan,
siihen viimeiseen
rauhalliseen.
Ennen kuin on aika
auringonlaskun
viimeisen.
Minä muistojani
sisälläni kannan,
niitä piilottelen
alla taivaanrannan.
Tuuleen joskus,
joku joikuni
lailla lokin karkaa vain.
Minä ikuisen ankkurin,
surustani,
sisälleni sain.
Silti ryhtini suoristan,
kerään mukaani
linnun sulan valkean.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti