Translate

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuun huomaan


Arvaamattomia ovat unenlaaksot
siellä kohtaamme taas jos aika
niin tahtoo
elämä on tenkkapoo
jos ryppyotsaisena maailmaa katsoo
yksi kauneinta mitä tiedän
maailmassa on kirsikan kukat Japanin
nostalgisin muisto
rekiajelu lapsuudesta Tapanin
tuhanten tuulien tuomaa
joulukuu luo omaa uomaa
minne kiire kulkeutuu
katujen kaikuvat askeleet
niiden ääni jää kaikumaan
minun mieleen oman kiireeni
unohdan takin taskuun naulakkoon
oven pieleen .

Hyvää elämää


Lehden kuvassa leipuri leipoo
lapsi sanoo kalastajaa
hän on sei boy
kalapuikkojen kapinaa
tarvitaan poliisi kouluun
kukistamaan
lasketaan lautaselle montako 
palaa lapsi syödä saa
Suomi on köyhä maa
Hope pientä toivoa jakaa
hyvänmielen joululahjakortti
se on monelle jouluun
ainut pieni portti
eletään luotolla
joululahjojen tuotolla
voisi syödä monta kuukautta
uusiavuttomuus lyö
ihmistä vyön alle
minä 30% alekorista
ostan joulutähden se 
pian kuihtuu ikkunalle.

torstai 18. lokakuuta 2018

Runokuvia Pyhäselkä runo lapsuusaikainen kirjoitus




Ajan virrassa


Kirkon portailla balettia
tanssiva lapsi
kirkon penkillä istuu
harmaahapsi
elämän kulkua
seuraa aika
etsitään jostain
se vanhan ajan joulun taika
pida pinnalla pää elämän virrassa
muuten hukut hullujen syklien
raato harmoniaan etkä
löydä enää tietä Narniaan
missä kiihkon kuriiri
joskus odottaa uhriaan
muutamat humisevat tuulet
punaiset hellyyttä huutavat
huulet lantion kaarien polttava huuma
sylissäsi tulee aina liian kuuma
vielä on meillä villihekuma
maailman ajan aalloilla
yhdessä kellutaan
kohti Tuonelaa.


´Kotikaupunki


Niin hiljaa aika leikkaa
muistojen viljaa
isot haaveet jotain
niistä vuosien varrella
toteutettiin
ikävä kasvaa
se kasvattavaa vyötäröön
rasvaa suruun syön palasen
ehkä toisenkin
muistaa voin hyvän muiston
ehkä ikävän loisenkin
Joensuu saa sydämen
rinnassani sykkimään
vuosien poissaolon jälkeen
palasin takaisin kotikaupunkiin
jälkeeni jäi Helsinki Kerava,
Raahe Oulu niin siellä
uutta elämää meidän perheeseen
synnytettiin
koti kaupunki on jotain
rakasta jota ei voi nostaa
elämän korttipakasta
sinne joskus synnyttiin
pyörin samaa ympyrää
torikatu 17 ja torin poikki
kotiin niin Mannerheiminlasten
suojeluliitto se on minulle
kallis kutsumus kai se
geeneissä jo minulle myönnettiin
mummo 40 vuotta tarttui
Pelastuarmeijan kitaraan
samoja jälkiä ehkä
unelmissamme kuljettiin
mummo sekä minä
juurruimme omiin ympyriin
kotikaupunkiin.

Syksyn sylissä


Pois nouse kyynelten suosta
aika on kirmata hyppiä elämään
juosta sinä nauttisit tuosta
hellien käsien tanssista pitkin
ihon pintaa onko tälle
kaikelle mitään hintaa
silloin kun ajan syklit
ovat villillä päällä
silloin rakkaus löytää meidän
syksyn sylistä
sumun tanssiessa yli
maiseman.

maanantai 20. elokuuta 2018

Unelmissani


Ehkä unelmissani sinua
enemmän lemmin, unen toiseen
vaihtuessa hetken verran emmin.
Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,
niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.
Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.
Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,
olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.

Rakkauteni olisi paino kutsuva
suonhengen taiankutsu suosta.
Niin mättäältä mättäälle tanssivat

Ilmattaret kesäyön immet, 
ja usvan hunnut
päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.

Kalevalan kansan nainen Marjatta,
syksyisin mättäät sadollansa koristaa.
Niin myöskin hillakruunut suon pintaa
siellä täällä mehukkaana koristaa.
En ole niin kuin halla jää,
ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.
Sydäntäni lämpö värisyttää,
ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.

Minä voisin olla niin kuin Ilusia
kimmeltää vedenpinnassa auringon
valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,
elokuu sirpillä leikkaa sadon pois
se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.
Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,
kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Heinäkuu


Aika tuo korviin vanhan sävelen
muistoissa eilistä tietä kävelen
ehkä ei ehkä kyllä ei ymmärrys
toivo tarpeeksi vahvana kauaksi
lennä sydämen sävel soittaa
erilaista sävelmää ei sellaista
jonka järjen ääni voi ymmärtää
Heinäkuu helteet tuoda saa
tai viileän tuuen joka unelmaa
osaa kannattaa, huolta pitää
heikoista , kertoa lapsenmielisille
tarinaa keijuista peikoista.
En välitä yhtään ongelmista
en särkyneistä unelmista
sävellän laulun uuden
siinä voi kuulla kuinka
melodia duuria soi, ja
kauniin kaiun kitaran kielet
aikaan saa. Silloin tanssii 
avaruuden tähdet, kuu sekä maa.
Minun sormeni silloin ovat
nuoret, ja norjat, kasvot
nuoren naisen sileät ,somat
vartalon kaaret kutsuvat sorjat
ei muistoja orjuutta eilisen
vaan aika on kutsuva
peili uuden luomisen. 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Aatami sekä Eeva


Päivä oli kuin seisova vesi
koleraaltaassa roskien päällä
naurulokki pesi
epävakaalla pohjalla
joskus elämä sinua
eteenpäin ohjaa
täytyi joskus oppia
muutakin kuin uimaan
käsipohjaa
kuinka monta meitä
onkaan elämän meren
hukuttamaa lohdutonta
kellon viisarit naulisevat
aikaa ristille
kera kolmen ryövärin
minä sinun sydämesi
rauhan ryöväsin
silti sinun kädestäsi syön
ehtoollisen öylätin
teen nöyrästi niin
pois paratiisista meidät
karkoitettiin sinä olet
minun Aatami ja olen Eevasi.


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Karjalan kunnailta


Näissä sanoissa elät sinä
hiljaisuuden lumoa
älä elämää kurkusta 
alas kumoa 
uudistuksen tuulet katkaisevat
monen vahvat juuret
murenevat unelmat suuret
nuoruus se on kuin toivomuskaivo
jossa upotettuna on suuret 
unelmat sekä murrosiän raivo
mainen kunnia se vaatii
aina lunnaita kai rakastamme
näitä Karjalan kunnaita
täällä syntyneet
kovan Kolin kallioiden
jälkeläiset
kesäisin valo antaa
harhaisen vallan tunteen
se valvottaa tai antaa
voimaa vuodenkierron
muut päivät kantaa
jos olisit aina vieressäni
niin olisin vahvempi kuin nyt
vaikka olen kallion kaltaiset
tukijalat alaosakseni 
syntymässä saanut

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Mistä löytäisin sen lauseen


Yö varjot sen
muistot jäljet ihmisen
rauhaa kaipaa maailma
lainaa ovatko kaikki
hellät hetket rakkauden
on tie poissa polut
vievät huomiseen
leijuvat tuoksut
virran juoksut
himmenevät vuosien kalvot
nukut taikka valvot
ehkä jotain kuin madonnaa
palvot
ivävissäni kanteen taivaan
nimesi kirjoitan
tahtoisin löytää sen
maailman kauneimman lauseen
kääntää sen kaikille kielille maailman
lähettää tuulen mukaan
antaa käsivarsille maan sekä ilman

Toukokuussa


Kiihkon kuriiri se saapuu
auringon myötä aina keväisin
saa mielen kuohut 
aivan sekaisin
olen silloin kuin lapsi haaveineen
joka on yllättäen löytänyt
viehkeän maun hunajan
on päiviä kun onneen kiihkolla
antauhun miettimättä
saako huomenna mehiläinen
maistaa mettä
niin silmiä häikäisee
päivän säteet tiellä menninkäisten
katsellaan auringon tanssia
yli toukokuisen maan
kimaltaa kilot päällä vesien
minä muistelen lämpöä
menneiden kesien
kaipaan jonnekin utopian uumeniin
sinne minne kaunein rakkaus
maailmassa aarteena piilotettiin
oi toukokuu ken lyriikkaa lausuu
lakittaa päät ylioppilaiden
äitien päivän kohta toukokuussa
taakse jäivät rakkauteni sinuun
on kuin tikarin pisto rinnasani minun





lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hyvästi Pt-talo



Totuus kävelee kadulla vastaan 16 aikaan
ruuhkassa se piileskelee sappisaippualla
puhdistelun salkun uumenissa
odottaa ohikulkijoiden valjujen ilmeiden
vaihtuvan ahaa oivallukseksi
kansa kulkee kaulukset pystyssä
virttyneissä hometaloille haisevissa ulstereissa
Suomalaiset ovat harmaan mustan synkkyyden
kansaa melankolia huokuu kiireestä kantapäähän
sanojen silmukkaan kiinni jäädä saanhan
kuolemaa odottavan maestron vintti pimenee
pikkuhiljaa alzheimer on saanut hänestä
puristavan kuristusotteen
yöllä kello kaksi kirjailija herää villin
idean vastareaktioon kirjoita kiireellä sanoja
kaupunki hiljenee hetkeksi on tovi torkkuvien
aivosolujen järjestämiseen ennen kiireen saapumista
kirkkokadun uumeniin
kaivinkoneet sekä kauhakuormaajat lapioivat
ahneesti viimeisiä jätekasoja kirkkokatu 27
Pt-talon raunioita on vielä hiukan jäljellä
kello 6 aamulla jälleen Joensuun suu lyriikkaa lausuu.

torstai 22. maaliskuuta 2018

Birthday


Urge for something mandatory
stalling
in the traffic lights, the point is again accelerating
speedometer soon 58 kilometers
per hour. I remember in my imagination
the vamps of the parading light in front of me glitter
section of motorway ramps.
There is no time to slow down the rush continues
the world's all-inclusive hotel campuses.
The heart of Helsinki is the leap of the years
I miss only the king of the lyric.
World Theater Stages,
time to thank the years of power
black and white
life's puppet's cheeks.
The author's birthday night
wakes up before two in the early hours.
The heart in the throat strikes the lyric chimes
up, please sign up for life
Year Dominate Now Sofia Tani.
Descendant of Italian vineyards
the queen of genes persecuted by the Mafia.
Your glass is half-full of nectar of life.
The years will come after you, the cup
you drink the last drop of glass.
Until the last breath
as a burden of the burden of life
you hate or love life mercilessly.


Syntymäpäivä

Kiire jonnekkin pakollinen
pysähtyminen
liikennevaloissa kohta taas kiihdytän
nopeusmittarissa pian 58 kilometria
tunnissa. Muistan mielikuvissani
parrasvalojn vampit edessäni vilahtavat
kohta moottoritien rampit.
Ei ole aikaa hidastaa kiire jatkuu
maailman kaikki erilaiset hotelli Kampit.
Helsingin sydän on vuosien laavan liike
ikävä ainoastaan sinne lyriikan kuningasta.
Maailman teatterilavojen näyttämöt,
aika kiitänyt vuosien virta 
mustaa sekä valkoista kutonut
elämän kangaspuiden pirta.
Kirjailijan syntymäpäivän yö
herättää ennen kahta aamuyöllä.
Sydän kurkussa lyö lyriikka kampeaa
ylös , kirjoita kiitos elämälle
Anno Domini sinä Sofia Tani.
Italian viinitilojen jälkeläinen
mafian vainoamien geenien kuningatar.
Sinun lasisi on puoliksitäynnä elämän nektariinia.
Vuodet tulevat toisensa jälkeen,  maljasi
juot lasin viimeiseen pisaraan.
Viimeiseen hengenvetoon asti
taakkana elämän murheiden lasti
vihaat tai rakastat elämää armottomasti.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Maaliskuu


Maaliskuu kääntyy yli kynnykseen

mutta talvi kaatui syliin kaupungin
minä jään kiinni väsymyksen silmukkaan
taivaan tähtimerkit horoskooppit sekoittavat
juurettoman pään
jotain mystillistä vuodenajoissa joskus nään
lapsellisen skorpionin syliin mielelläni
hetkeksi keinumaan jään
pieni nanosekunti ja hän jonnekin
omaan maailmaansa häviää
missä ovat nuo tanssikenkäni hopeiset
jalkoihini tahtoisin löytää jälleen
rytmin sen kuinka kevyesti tanssin huomiseen.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ystäväni Maila Tsupukan muistoa kunnioittaen


Missä ovat ne oudot satamat
ovatko ne utuisen usvan yössä
missä raatavat alituiseen ahtaajat
työssä onko niin paljon niitä
ettei yksi ainoa tähtitaivas
kertomaan niiden lukua riitä
järjen ääni missä se on
kaikuuko noissa rantojen
kivissä suhisevat kaislikoissa
pieni hetki vain viimeinen
henkäys ystävä on kaukana poissa
enkeliin käsiin laskeutui hän
luovutti pois elämän
eläessään niin kirjoitti
monta tarinaa kuunteli entisaikaan
karjalan kunnailla aittojen ovien
narinaa.





(2.) Niin sammui kohdaltasi
lanka elämän niin monet
sanat loitkaan säveliin
ystävä niin lämmin hellin
sanoin sait koskettaa
ihmismieltä oppia 
kuuntelemaan monta
vierasta kieltä
untuvaa usvaa saa
pilvet enkelin käsiin
ystävän sydämen luovuttaa
niin monta meitä jää
kaipaavaa 
aika oli nyt luovuttaa
kuulin kuinka sinua
kutsui maa maaliskuun
syliin levon saat
ne päivät jotka kanssasi sain
ovat helmiä muistojen
kaikuja Monreposn puistojen.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Alkuräjähdys


Kulta tai hopea
pronssikin voi olla kopea
tuuli on nopea

olen riimien noutaja
sinä oletko virran ylisoutaja ?
vastoin painovoimaa
sinun vetovoimaa minua
kutsuu omatuntoni
siitä soimaa
mitä kuumaa laavaa
joi Äiti maa 
lanteita sen tuuli keinuttaa
alkuaine jotain elollista
synnyttää uraani kulta
metaani se on joku
outo sanojen klaani
maan akselit lyö tulta
ymmärrän tai en
luonnon kierto kulkuun
luon oman pyörivän
kierto liikkeen
marttyyrejä viittoja
kirkuvia oopperan daameja
aikidomiehiä pomppimassa
pitkin tataamia
minä hetken esitän sinulle
daamia tällä maapallolla
joku pelaa jalkapalloa pääkallolla
yön taivaan kruunaa revontulet
niiden maagiseen tanssivaan
tahtiin sinä ponnistat
sisään lantiooni tulet
se on kuin alkuräjähdys
sisällä ihmisen
yhdeksi lihaksi yhdyn kanssasi
sinun lämpöäsi hellää tarvitsen 

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Karoliinalle Keravalle


Nalle meni asemalle
eikä jäänyt junan alle
määränpää oli Keravalle
Saviolle sinne tahtoi
santaa luomaan jonkun
lapsen hellään huomaan
illan tullen unta tuomaan
halittavaksi lellittäväksi
aivan varmaan nuhanenän
hellittäväksi
nalle monen lapsen kaveri
sille tuli pieni haveri
hiekkaa tarttui varpaisiin
pian siitä selvittiin
varpaat vallan lakaistiin
niin illan tullen pääsi nalle
Karoliinan peiton alle.


Suru on in


Niin vili ja avara on pohjanmaa

missä lakeus usvana kesäöisin
kuiskata yön kulkijalle osaa
siellä missä on jylhyys poissa on
tylsyys tunnen vain sen kuinka
kylmyys asuu sisällä ihmisen
sieluni ahmia onnea elämää
haluaa vain muistoja haaveita
ajanrattaissa se kaluaa
sai maa joskus kokea lukea Saima
Harmajaa niitä sointuja 
riimejä luin minäkin
mutten sopinut niihin kaavoihin
oman tieni runojen polut loin
melodisen rytin omille tarinoilleni
toin
olen täällä tuuliajolla ajan
armoilla taas suru tai onni
ne selkääni ruoskan lailla lyö
kapea on leipä 2000 luvullakin
harvoilla on ilona työ
milloin tyynen ratsun alleni saan
sen kuka minulle kertoa vois
ehkä vasta silloin kuin
elämän henki se liekki
on sisältäni kokonaan pois.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Helmikuu heläyttää


Tulkitsijan tuska
nouseva kesäyön usva
tai pakkasen höyryt
taivut sekä nöyrryt
kumaraan ryhtisi painuu
maata kohti on ikuinen matka
hengitä elä sinnepäin jatka
jaossa kohtalon arvat
harvenee hapset vähenee karvat
lumossa alla sateenkaaren
iltaisin matka jatkuu höyhensaareen
helmikuu heläyttää soivat
pakkasen urut valittaa viimasta
vuoret sekä kurut
vieläkö sukellan ovesta ulos
viiman mukaan kaulahuiviin
kääriydyn kadulla tunteeko
minua kukaan 

tiistai 30. tammikuuta 2018

Aika on

Kun aika on, soi taika sammumaton
läpi lumisen kaupungin kulkee
askeleet ihmisten
tasangot jäivät talojen alle

joen kosket valjastettin
ihmisen vallan alle
jollain on paikka sydämessään
julmalle Jumalalle
olen silloin tällöin levoton
missä järjen ääni silloin on ?
Tänään tunnen ilman kosketuksen
puiden kuiskaukset sylissä
tuulen kylmän värinä on
minä palaan sanojen syliin,
kun aika on.

Keskellä kirkkokatua kotini on

Minä katselen maailman menoa
silmin kirkkain tai samein
aika on mustaakin mustempi
vaikka jossain lumivaippa
kevyttä kantaa
pilvet harmaat
ovat Joensuussa lunta täynnä
kuulen katuja jyräävien
tiekarhujen äänet ne kilpaa
kiljuvat lumiaurojen kanssa
uudet äänet ovat kirkkokadun
kiihkeässä sylissä korviini syntynyt
aika sitoo minut elämään kiinni
sieluuni sidotaan kiinni merirosvojen
viiri ja ympärilläni kasvaa
ystävien piiri se sidotaan
kiinni ajan verkkoon minä
en ole mielipuoli minulla
on ainoastaan lipevä villi kieli.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Tammikuun ajatuksia


Valmiin tien vangit
eivät kulje siitä
missä saa käyttää
luovuuden vapisevia siipiä
minä olen joskus hiljainen
hiipijä toisinaan kuljen
ukset räiskyen paukkuen
sitten ovat ne hetket kun
silmiini syttyy äityyden
tai rakastetun tuike

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto