Kuulen feeniks linnun laulun
korvissani. Jääpuikkojen
valssin, vastustamaan
kuoleman lahoamista luonnossa.
Sieluni kasaa kekäleitä ylleen,
sitä kokkoa varten,
jolloin on aikani
palaa taas tuhkaksi.
Talvi, sen tunnen uhkaksi.
Haluaisin syntyä
uudelleen tuhkasta,
jättäisin menneisyyden
taakseni. Syntyisin uudestaan,
keväällä omenapuiden puhjetessa
kukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti