Translate

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kantaako unelma

Kantaako unelma meidän
yhteinen tie huomiseen
ontuen se vie.
On ansaittava kannuksensa
oltava persoonallinen
erilainen ehkä muut
sini ristin tatuoin olkapäähän
siihen se jäähän?
Ajan armottomuus
huominen outo tulevaisuus.
Ikävä naulaa minut
omaan Golkatanpuuhun
ei helposti kyynelten maku
tule suuhun. Menen huomiseen
hammasta purren ikävää
kaipuuta surren.
Äiti maa avaruuteen oksentaa
he lipevät lierot hallitukseen
pääsevätkö ihmiset kierot?
Miten löydät sinä ystävän
kuinka kohtalot nivoutuvat
toisiinsa ,ja niin kuin rakkaus
ja kaipaus ovat elämässä

kivuliaina satuttavina loisina.


Mykkäkoulun priimus



Mykkäkoulun priimus
hiljaisuus valtaa viikon
päivä päivältä
ei montaa sanaa
ei anna hän sanojen totuudessa
palaa ei vanno luotettavaa
lemmen valaa
varmaan on petollinen salaa
järjenjättömaa kasvaa
rikkaruohoja se on kirosanojen
viidakko joko tunnet 
Lauri Viidan jo?
Järjettömyys paistaa läpi kuin
musta-aurinko
marraskuu on pimeyden viidakko
annan vapaasti sanojen virrata
pian on tulva ja terävä on
lyriikan kulma eivät sanat
ota loppumista siinä on pulma
iski kirjailijan päähän sanojen 
ripuli kun hän ensin mykkänä
viikkoja kipuili se on sillä sipuli
kaikki meni yli äyräiden
ja minuus mukana virran sen
istun taivaan kannen alla aika
lyö minua kuin vasaralla
taltalla takoo vuosirenkaita
ihon pintaan 
inhoa itseironoaa
rakkautta vihaa mausteeksi 
sormustimellinen olen jälleen
rikki revittynä ajan uhrialttarilla
tunnen viiltävän kivun ajan poltteen
sisällä inhimillisen ihmisen



tiistai 7. marraskuuta 2017

Onko marraskuussa rakkautta ?

Tuuli oksistossa soi
sinun on aina liian helppoa
tappaa iloni särkeä sydämeni
minne piiloon järki viisaus meni
vuosi vuoden jälkeen
kirjoitti jälleen ihminen ystävälleen
aina se sattuu uudestaan
bumerangin lailla sydämen
palava rakkauden liekki
sammutetaan
minulla on suuria ystäviä
mahtavia filosofeja
järjen jättiläisiä
musiikin marttyyjä
maan alla viihtyviä myyriä
joku tavoittelee taivaalta tähtiä
joku nuori ystäväni
valkoiseen lakkiin lyyriä
joskus kauan aikaa sitten
oliko aika helpompaa
nykyisin onni rakkaus
sormustimella mitataan
en tahdo enää koskaan
rakastua sinuun uudestaan
en silloinkaan kun tuuli
nurkissa kaipuuta soi ja joskus
yhä suudellaan.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Malttamaton marraskuu


Malttamaton marraskuu
ryömi yli kynnyksen
routa olisi halunnut
tarttua vallan kahvaan kiinni
Luonto äiti tappeli vastaan
et tule vielä et saa
luoda talvelle lujaa pohjaa
minä lähetän vielä leudon
tuulen puhaltamaan
pakkasen pois
valutan lämmintä sadetta
sulattamaan talven hankien
siemenen
vielä on oleva kova taisto
ennen kuin routa saa
ryömiä vapaasti maankamaran
alle
luon katseeni ylöspäin
korkealle taivaan ikkunalle
horisonttiin hohtavien
salaisten auringon säteiden
paikkaan
odotan laupiaan Samarialaisen
saapuvan silittämään
unettomuudesta uupunutta
ohimoani ojentamaan
oljennuoran levolliseen
viikon alkuun etsimään
sitä kaiken alkujuurta viisauden
viitottamaa tietä punaisen
langan lähteelle elämän
ehtoopuolen tähteelle
sillä minä olen väsynyt
tunnen vuosien taakan
olkapäilläni niin kuin
orjankaltainen vetohärkä
tässä veristen uutiskuvien
terrorismin saastuttamassa
maailmassa.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto