Taivas tippuu

Taivas tippuu myrsky salamoi,
vaan en mä sille mitään tehdä voi.
Taas tuuli jostain avaruuden kaiun toi,
ja isä kossupullostansa pohjan näkyville joi.

Vintin rappusille mummo merkkaa katiskaa,
velipoika jahtaa pyrstötähteänsä seuraavaa.
Vaanii takana karu todellisuus,
siskolikalla taas uusi tulevaisuus.

Lailla viattoman uskon, kaikuu laulu iltaruskon.
Katson kaukaisuuteen silmin langenneen enkelin,
kuka tapettiin taas piirsi ristinmerkin perään siihen lisäsi
kuvan munamankelin.

Sotken aina kaiken ,alkaa piinaava matka todellisuuteen,
viime yönä valvoin taas aamukuuteen.
Huudan nimeäsi tajuamatta muuta ollenkaan,
Juicen jalanjäljet kasvaa runoon seuraavaan.
Jäljilläsi kuljen askelin niin epävarmoin
harppoen ja horjuen, kuka sieluni on vallannut
se on alkulähde tuskanrunojen

Kyyneleet

Kyyneleet

Kyyneleet, niin paljo on vettä virrannut
sen jälkeen, kun tuska päälleni syöksyen iski.
Sen jälkeen ei kuivuneet kyyneleet, kun
tietoisuus tajunnan kysyi miksi?

Surua, tuskaa kantaa saan, kun kumaraan painuvat
hiljaiset maan.
Miksi päättäjillä tyhmyys tiivistyy,
mikä on siitä seuraus, mikä syy?
Nyt kansa napisee kiihtyen,
kuka meille vaihtaisi hallituksen?

Herrat ja narrit kikkailee,
Kreikalle rahaa kikkailee.
Kansa Suomen nyt venyttää euroaan,
ja katseet luo mediaa seuraamaan.

Perjantai taasen tullut on,
töihin käy kansa uupumaton.
Urputan, jurputan tässä vaan
liittyen joukkoon kasvavaan