Läpi vuosikymmenten

Aikuisten kenkiin hyppäsin,

kun olin kolmentoista.

Minun täytyi olla pikkuvanha,

kantaa harmeja aikuisten.

Sydän öisin hukkui tulviviin

kyyneliin. Elettiin nostalgian

aikaa, aikaa kasvuun aikuisen.

Jengi pelasi aikaa,

sitä kiljupöntön taikaa,

pesässä kusiaisten.

Minä olin se suvun mustalammas,

vai olinko vain se lapsi

kengissä aikuisten?

Nyt soi päässäni kaiku sen,

nostalgisen nuoruuden.

Sisälläni tunnen juuret

suurten runoilijan.

Juicea lasista Mollana

juoda sain, olin hän,  pikkuinen Molla.

Juicen serkun kanssa alttarilla,

sekä kuutamolla.

Olin lapsimorsian Suomenmaan,

kantaen hiuksillani kukkivaa

pihlajaa. Nainen seitsemäntoistavuotiaana

on kauneimmillaan, niin sanotaan.

Läpi vuosikymmenten, soi sisälläni

myrskyt runojen, laulujen.

Olen nuori nyt vanhana, kun silloin

sen nuoruuteni alttarille elämäni

kadotin.