Translate

torstai 30. toukokuuta 2013

Lohtua vailla





Sinä omistat minun sieluni.
Minulla on jäljellä vain
loppumaton tyhjyys sisälläni.
Edessäni avautuu vain
elämäntie suunnaton.
Eksyksissä.
Sielunkielet kaipuuta
soi vaan. En enää luota
rakkauden voimaan.
Ei missään majakan valoa näy.
Aika ei osaa lohduttaa kaipaavaa.
Kaipaus se on syövyttävää myrkkyä,
mikään minussa ei ole niin kuin eilen.
Tahtoisin verhoutua siihen unohduksenkaapuun,
joka kaiken sisältäni peittää, muistot
kaipauksen hävittää.

Kaipaus



Näen kuvassa miehen lippalakki silmillä.
Olen miettinyt pitkään, mitä haluat sinä paeta.
Miksi kanssani et uskalla silmäkkäin jutella.
Kaipaukseni sinuun, se on kai loppumaton.
Me ollaan kuin ne koulupoika, ja tyttö
piilossa toisiltaan.
Elämä se vain on tämä hetki, olen kaipauksesta
poikki ikävästä liian väsynyt.
Kaipuu juurensa ilmaan nostaa,
se on kuin leija kantavassa tuulessa.
Kummankin sydän on liian ylpeä
tunnustamaan tämän suuren kaipuun,
joka sisällämme mykkänä huutaa
myrskyissä kohtalon.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kertokaa minulle mistä tulee rakkaus


Sinä näytit mitä rakkaus olla voi parhaimmillaan.
Se näky oli kangastus kaikkein kaunein maailman.
Niin paljon minä ajatuksissani joka hetki menetän,
sanasi soi korvissani päivin öin.
Ne hetkeksi vie minut nirvanaan, sinne pysyvän
tien kuitenkin menetin.
Kertokaa minulle mistä tulee rakkaus,
mistä tie paratiisiin löydetään.
Minä en lohtua janoa, sitä en muualta saa,
sydämeni huutaa luoksesi sinun.
Selkäni käännän, kerta kerran jälkeen koetan sinut unohtaa.
Heikot naiset, ne eivät ole sinun alamaiset,
minä seison vahvana niin kuin ikiaikainen tammipuu.
Kesäkuu, ja kaihonkaravaani baanalle minua kutsuu.

Tämä kesä soi



Minulla on rinnassa rakkaus,
joka kipeästi  hiertää.
Ei se kärsimys lakkaa
silloinkaan, kun ainainen
halu jonnekin piiloon nukahtaa.
Eipä ole elämä kaksista,
oudolla vireellä sisälläni tämä kesä soi.
Minulla on kaksi vastakohtaista tahtoa,
sydän sekä pää.
Kaikki tämä elämä, se sisälläni kaihertaa.
Elän kai kitumalla, tämän kesän
taivaan alla.

Varjoissa viihtyen, hetkestä kiihtyen.
Ei kiinnosta juuri mikään,
menen länteen tai itään.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Rakkaus elämään



Minä yllätän runoillani,
tarinoillani kaikki,
paitsi ne jotka tietävät.
Voin kirjoittaa mistä vain,
avaruuden, ja maailman väliltä.
Hentoja haikuja elämästä,
runoilijan ruukut ovat täynnä
ylitsevuotavia sanoja.
Minulla on kaiken kestävä
rakkaus-suhde elämään.
Jalat tiukasti maassa,
ajatukset lennellen kaikkialla,
jopa taivaassa.

On elettävä huolella



Vanhojen naisten on hankala
luoda uusia parisuhteita.
Eikä nainen tunne itseään ehyeksi,
kun elämä selkänsä kääntää,
ja hänelle pyllistää.
Hetken on henkeä raastavaa,
päivät pyöriviä se on haastavaa.
Minä lyriikkaa lypsän,
runoissa soinnussa se lirisee,
kesä ja lintujen äänet soi kauniina,
se on klisee.

On elettävä huolella,
istuttava amorin- nuolella,
minne se sitten osuukaan,
että rakkaus sattuu paikkaan oikeaan.
Minä en tunne itseäni enää
naiseksi, vaan rakkaudenpakolaiseksi.
Kuka on hän, joka sisälläni
runoja kirjoittaa.
Patajätkä sanoo aina tavatessa
minua elämänsä naiseksi,
mutta olen viinapulloa halvempi.
Viina voiton hänelle minusta aina vie,
se on oleva minun kohtalo minun
elämän tie.
Hetket ovat traumoista kankeita,
minä istun taas valmiina amorin-nuolella.
En odota enää sen osuvan minnekään.

@ tanninen satu

Aamulla väsyttää



Aamu minut karkealla kämmenellään
herättää päivää kohti kulkemaan.
Uninen on sielu sisälläni, väsymys
vällyjen alle kutsuu uudestaan.
En silti jouda enää petiin nukkumaan.
On kiire herätä, nähdä kaikki sävyt elämän.
Minä aamurunon kirjoitan,
blogiin aika se mennä jo on.
Minä ylös nousin, olen yön jälkeen uneton.

Minulla on taito vajota outoon uneen,
todistavasti olen fyysisesti hereillä.
Herkistynyt mieleni, hahmottaa elämästä
kaikki sävyt, vivahteet.
Sukupolvilla ovat aivan erilaiset kokemukset.
Minä sisälläni kaipuun karavaania ruokin ,
ikävä se on hurmioista kuolettavin.

Joensuussa kesä tuli jo, se on hetkisen
täällä tänään nyt. Hetkisen on täällä läsnä,
niin kuin minäkin.
Nälkää elämän, himoa hitusen,
hetkiseksi minä herään, unenrippeet
kesäksi pois silmistäni kerään.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Muisto vain



Me oltiin ne koulutyttö, sekä poika
jotka pussailivat aikoinaan kadulla.
Ei ollut täysin onnellinen loppu sillä sadulla.
Silti me oltiin niin kuin prinsessa, ja prinssi.
Oltiin yhdessä sinun viimeisellä rannalla,
sain sinulta muistoksi huomenlahjan.
Cameekoru jota äitisi kantoi,
kujilla kohtalon.

Alaston sydämeni silloin oli,
kun aika rakkautemme valjasti
koskesta kuohuvasta.
Tyyneksi satamaksi muutti
pauhaavan kosken.
Meidän yhteinen aikamme,
se loppui kesken.
Sinä niin toivoit tiemme alttarille
johtavan, päälleni puvun valkoisen hohtavan.

@ tanninen satu

lauantai 25. toukokuuta 2013

Loputonta ikävää



Oli sanasi vain pelkkää helinää.
En niitä enää niitä kuule,
en sinua edessäni nää.
Silti en pakoon pääse tätä
loputonta ikävää.
Sanoja, sanojen jälkeen,
hyppy tietoisuudesta toiseen.
Läsnäoloa, kuuntelemisen taitoa.
Mielipide kuulemastaan,
kadottaen itsekkyyden
asettamat raja-aidat.
Kiire, pois se minusta.
Siltikään en koskaan osaa sinulle
kertoa rakkauttani oikealla tavalla.
Niin että ymmärtäisit sen.

Ilkeä raaka nainen



Niin hän nainen heikompi astia
voi olla ilkeä, raaka, sekä katala.
Hän murskata voi miehen itseisarvon,
pahoinpidellä, ja kiduttaa.
Ne voi hirnua, haukkua, vetäytyä
omaan suljettuun reviiriinsä.
On narttuja jotkut naiset,
jotkut miehet tossun alla hiljaa nyyhkyttää.

Nainen pms-vaivainen, käy kiinni
kaulimeen tai miehen niskaan.
Tappaen maailman aikaa,
hän löi lyötyä. Mies hän itki
päin naamaa, ei usko enää hän
naisen käteen hellivään.
Tuo mies hän yritti minulta kerjätä
sääliä, välillä haukkui hän.
Minä sitten ystävän menetin,
en edes suuttunutkaan.
Käännän katseeni taas huomiseen,
vauhdilla kaahaan siihen pölyävään
tien mutkaan. Siinä sinä et
kyytiin noussutkaan.

@ tanninen satu

perjantai 24. toukokuuta 2013

Loputonta ikävää


Minä tahdon sisältäni sen
järjen äänen pois sammuttaa.
Se heikkona liekkinä siellä
vielä lepattaa,

Sinä unessani keräsit minua
ruusuja syllisen.
Minä toivoisin niin, että
sisälläni sinuun polttava
halu tuuleen lentää;
pois kauas katoaa.
En tahdo unissani sinua ikävöidä,
liikaa jotain eläväistä rakastaa.

torstai 23. toukokuuta 2013

Pakokeino


Täytyy löytää pakokeino tästä kaikesta,
mitä me emme kestä.Täytyy olla sellainen
tehoaine, jolla sisältä ihmisen voi
kaikki satuttavat tahraiset muistot pois pestä.
Tätä sisälläni kelaan, rullaan pyöritän,
silti minä en ole se pelkuri joka köyden
autotallin kattoon nyöritän.
Niin hän oli minun kummipoika,
joka teki sen, hirtti itsensä köyteen.
Alle öljyisen kattohirren,
minä olin se joka suremaan jäi kera lesken.
Kaikki elämässäsi jäi sinulta kesken.
Yhdeksäntoista vain, ja tulevaisuus samutettiin.
Armeija edessä, sitä sinä pelkäsit liikaa,
sinua ennen sitä jo liikaa simputettiin.

Pakokeino, paeta tekstien maailmaan.
Hyvä keino, joka toisille sallitaan.
Niin minä Tomppaa kuuntelin,
ja vetoa löin, sanoista syntyvistä.
se oli vuosi 2009,surullien vuosi,
täytyi löytää joku pakokeino, tästä elämästä.

Uusi aika

Sitä kesää ei tullutkaan,
sinä halusit mullan alle nukkumaan.
Menit virran varalliseen vitaan uimaan,
niin pyörii vielä täällä pallomaan.
Minä tänne yksin ikävöimään jäin,
kuljen toukokuuntuulessa avopäin.
Kevät tuuli nyt vain sekoittaa
minun tukkaa.

Koskaan ei tiedä milloin eletään
me viimeistä kesää.
Alkoi kohdallani taas uusi aika,
sammui meidän yhteinen ystävyydentaika.
Sammui se ennen aikojaan,
kohdallesi ei tule enää uutta kesää.
Minulle vielä kaupungin taakse
pieni kulkemamme polku vie.
Niin yksinäinen on nyt se tie.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ystävälleni

Oi vallan, oivallan suomenkieli
soi vallan. Nyt on murheellinen ääni sen.
Kohti viimeistä matkaasi ajatuksillani kävelen.
Niin kulki aikasi viimeistä kulkuaan,
pian sinut mullan alle siunataan.
Jää meille jälkeesi suunnaton ikävä,
aina silti olet meille ajatusissamme elävä.

Sai taivas uuden kirkkaan tähden,
minä sitä hetken öisin katsoa saan,
niin kauan kun minulla on täällä aikaa elää.
Sitten luoksesi kai lähden,
sytyn tähdeksi taivaanrantaan hohtamaan.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Tänään



Tänään sisälläni asuu suuri hiljaisuus.
Tänään aika sisälläni tyyneen rauhaan vie.
Niin on vielä edessäni kuoppainen,
sekä kivinen elämäni ehtoopuolentie.
Niin erilainen, onkaan eri sukupolven,
erimaanosannainen. Pohjimmiltaan
kuitenkin jotenkin samanlainen.
Ajatuksienilmalento, tai kahlittu
mielenvapauden ajatusrento.
Ne rintarinnan joskus käydä saa.
Aika ruoskaniskuin, muslimimaan
naista kurittaa.

Tänään heräsin kera auringon,
Suomenmaata tallaamaan,
Suomalainen nainen, sanoillaan
saa vapautta rakastaa.
Kulkevat vuodet kannoillaan,
vapaus valtatielle vie.
Niin erilainen, on meillä tällä tie.
Toinen toisiamme tukien,
matka kuoppainenkin eteenpäin vie.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

https://www.facebook.com/TanninenSatu?ref=hl

https://www.facebook.com/TanninenSatu?ref=hl

Pysähtynyt hiljaisuus



Kuuntelen kuiskaukset hiljaisuuden.
Niissä kuulen äänen uuden.
Nyt näen koko maailman kirkkauden
silmilläni. Sinä ja minä, ei paluuta
menneisyyteen ole enää.
Huominen, se on uusi tie,
uusi mahdollisuus eteenpäin meitä
täällä vie.
Kokomaailmalle, niiaan, sinä kumarrat
minut tanssiin rakkauden.

On elämässämme hetki yhteinen,
se voi olla alku uuden rakkauden,
tai hetki viimeinen.
Kuiskaa korvaani se pysähtynyt hiljaisuus.
Ääni sillä on aivan uus,
uusi päivä, uudet seikkailut edessämme on.
Puhaltavat edessämme raikastavat
myrskytuulet kohtalon.
Nyt voin nähdä sokeutumatta auringon.
Olen tytärpäivänsäteen, sinä
äänetönvarjokuutamon.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Varjoisa päivä

Tänään ei aurinko paista.
Se hiipii pilven taa ,
maailmalle häveten
niiaa,kumartaa.

Haaskalinnut hiipivät 
pimeistä luolistaan.
On aika menninkäisien,
pakenee tytär päivänsäteen.
Jäi valosta vain häpeä,
auringolle käteen.

Hei hei neiti toukokuu,
miksei jo saavu pilventakaa
rouva kesäkuu.

Toisiinsa kietoutuneina,
tanssia tahtoisivat niityllä,
timotei, sekä neiti kesäheinä.

Pimeänä lauantaina,
voi kirjoittaa laulun.
Iloita lailla lapsen sen,
joka irti ottaa kaikesta ilon.
Sadepäivästäkin osaa innostua,
osaa maailmaa rakastaa.


      Minä rakastan näitä aamujani ,kun runojani rustaan.
         Kuin purkkiin lasisiin, liimaan tarroja kiinni,
         ne soinnuin riimein kirjaillaan.
         Säilön kuvannollisesti sadon runojen.

         Sisälläni on se viidakko sanojen,
         sieltä niitä runoihini raivailen.
         Kestän joka tuulen, joka sään, kun sisälläni
    riimit runojen lohduttavasti lämmittää.



Olen yksin, yksin loppuelämäksenikin jään.
Ei ole olemassa tietä kahdenkulkevaa.
Olen se kuu, varjossa auringon.
Kiertoratamme liian kaukana toisistamme on.
Ei koskaan meistä mitään paria tuu,
kuu auringonvarjossa vain himmenee, lakastuu.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kohta on kesä



Nälkäni unelmillani aina sammutan.
Se on faktaa elämän,
tänään elämästä ymmärrän
ehkä enemmän.

En jaksa enää edes valittaa.
Keväänvalo häikäisee, käy silmiin
sinne pimeään tunneliin
minne minut kahlehditkaan.
Maailman ,ja näkymättömyyden
rajalla, sieluni toista sielua
luoksensa haluaa noutaa.

Niin minä kerta kerran jälkeen
täytyn sanoilla ulos karkaavilla,
tyhjyyden täyttyessä.
Kevät keskellä ihmisten
keikuttaa pyrstöä västäräkin.

Vähän vielä aikaa odottaa,
kohta on kesä.

torstai 16. toukokuuta 2013

Maljani



Maljani elämän pohjaan asti juon.
Siinä maistan sävyt katkeruuden,
suloisen aromin sen ohimenneen rakkauden.
Sinä hetki hetken jälkeen,
saat sisimpäni runojen, riimien
soinnuilla kukkimaan.
Siis ystävä talteen korjaa säkeet nää,
jos ikävä luokseni yllättää.

Vuodet vilkkaasti jatkavat juoksuaan.
Minä vielä sisälläni tunnen tuoksut kevään.
Unelmiltani silti katkon siivet kerta
kerran jälkeen uudelleen.
Yksinäni, ne höyhenet katkenneiden siipien,
tyynyntäytteiksi kerään.
Parhain ystäväin elon matkallamme tällä,
kulje rinnallani. Aika ilman lepotaukoja
minun ohitseni kiitää.
Niin ne unelmat katkennein siivin,
ohitseni nilkuttaen lentävät.

Nyt nostan huulilleni tämän maljan kohtalon.
Kohta minun matkani täällä ohi on.
Siihen asti jaan kanssasi sen meidän
yhteisen kadottamamme kohtalon.

@ tanninen satu

Pieni sydämeni

Aamulla tänään minulla on unta hiuksissa,
toteutumatta yksi ainoa toive.
Minä opettelen aina öisin filosofiaa.
Sisälläni tuli polttaa, tuli myoliinien.
Ei ne kolmiolääkkeetkään,
saa aivojeni janoa sammumaan.
Janoa etsi tietoa, väliltä
taivaan, ja maan.
Minä luen, minä kirjoitan.
Sinulle sen toistuvan mantran
sanoistani lahjoitan.
Minä olen sen laulun Pieni sydän
alakerran emäntä, joka odottaa
suurta ihmettä.
Minä en tänään voinut pyyhkiä
kasvoiltani sitä kulunutta päivää.
Läpi avaruuden tänä yönä
vain purjehtia saan.
Saan kivun keskelläkin
tätä maailmaa rakastaa.

@ tanninen satu

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Laulu vain



Jälleen aamu herätti runoilijan
luomisvoimaisen.
Tanssivat sanat aivoissani,
minä tahtoisin kirjoittaa,
kauneutta. Luoda, sointuja,
riimejä tanssittaa.
Minulle keräsit unessani
ruusuja korillisen.
Tuulen tunsin ihollani,
se kantoi luokseni tuoksut maan.

Aamu luokseni lähetti kainoa valoa.
Nyt en enää saakaan tänään sinua mielestäni.
Sairastuin joskus, siihen kaihoon sekä
ikävään.

Sieluni ikkunassa sinun kuvasi silmissäni nään.
Sinua kohti kasvavat
sieluni juuret, varteni sinua vasten se taipuu.
Sisälläni asustaa vain se suuri kaipuu.
Tätä tuulen suuntaa ei voi tänään enää
toiseen suuntaan kääntää.
Sisälläni myrskyää, se tunne vatsassani velloo,
sekä vääntää. Minä laulun tänään sävellän,
siinä laulussa kohisevat vapaana rakkaudesta
kuohuvat kosket. Suominaisen rakkaus
rannattomille merille vapauteen tahtoo vaeltaa.
Niin kaunista jälleen on, toukokuu
sisälläni siltaa kesään rakentaa.

Hento silta luonnon versoista kasvaa huomiseen.
Kevät kesää kohti vaeltaa.
Sisälläni kasvaa, voimistuu, se suuri kaipuu.
Sinä olisit minulle se kallio jalkojeni alla.
Olisit se lujaperusta mitä aina kaipailen.

Keskiviikko



Kauneus on katsojan silmissä.
Kuuloelimissä äänesi harmonia, se aiheuttaa
minulle vain kuuntelemisen harhaa.
Äänesi imelä hurmaavuus, lupailee
aina naisille ruusutarhaa.

Tänään minä kirjoitan,
pienen hetken vikisen.
Saanko aikaan sen, pienen runon
vaivaisen, luonko riimin hikisen.
Minä katselen elämässä vain
pimeille kujille kätkettyjä varjoja.
Se aurinkoinen hetki pieni koittaa,
joka sisäistä menninkäistäni
voi hetken sokaista.

Keskiviikko keinuen astuu
viikkoni keskelle.
Se on kuin pyrstö västäräkin.
Elämässä vielä roikun minäkin.
Tunnen tänään olevani yksinäisistä
yksinäisin. Se tunteen sisältäni
tänä aamuna löysin.


@ tanninen satu

maanantai 13. toukokuuta 2013

Vain sinä



Vain sinä osaat murtautua minun tunteisiin.
Muilta ne on suljettu tiukasti kiinni.
Ketään toista en voi koskaan kaivata
niin paljoa, aivan liikaa.
Mikään muu ei tunnu miltään.
En voi antaa pois tunteitani sinusta,
en voi luovuttaa koskaan.
Aina luulen meistä liikaa,
satuttaa se aina aivan liikaa.
Kaipuu karavaani täyttää sieluni aution erämaan.
Sä et koskaan päästä minua pois
vaikutusvallastasi, tahtoisin jo pois.
Enempää ei kukaan koskaan yhtäaikaa,
satuttaa,ja lohdutaa vois.

Katkeran keväänsävel





Tänään elämästä ymmärrän enemmän.
Taas tänään huomasin vuosieni juoksun.
Odotan kevään kukkientuoksua.
Janoni jo sammui elämän nektariin pois.
Maistoin tilkan verran liikaa,
maljasta katkeruuden.
Tahtoisin enää olla vain se taivainen
tähdenlento. En tahdo enää tähtenä
loistaa taivaalla. Osani kyllä tiedän,
juonen elämän ehkä ymmärrän.
En muista enää vuorosanojeni repliikkejä.
Olin joskus rakkaudenorja, nyt
katkeruus vain sisälläni lämmittää.

Ei kukaan, ei koskaan saa enää
minun karismaani, minun tähteäni loistamaan.
Tänä keväänä vain tuuli jäätävänkylmä on,
valo kelmeä tumman tunnelin päässä hohtaa.
En valita, kerron vain kaiken kattavan totuuden.

Kauan sitten opin, sen mitä onni on,
lupauksia toteuttamattomia.
Se kuolleiden kielillä vain laulaa.

Sanat elämälle



Niin minä vaellan täällä maanpäällä,
vailla päätä vailla oikeaa suuntaa.
Hetken oikeuden koittaessa,
piiloudun kai puun taa.
Sisälläni taas vain Suomenkieli soi,
kevään eksyneet keijut
ajatuksissani karkeloi.
Loputtomalta tuntuva elämä,
kulkee kohti armotonta loppuaan.
Armottomuuden tuskissani
tänään täällä elän, pyörin vaan.
Siirappisista unelmista häätö tulee.
Uusi viikko alkaa, aika kulkee
kulkuaan, minä sanani elämälle
kirjoitan. Toistan mantraa
aikani loppuun jatkuvaa.

@ tanninen satu

perjantai 10. toukokuuta 2013

Ajan kypsyessä

Ajan kypsyessä,hetket elävät.
Lauseet syntyvät,varttuvat
oikeaa hetkeä.
Oikeaa elämänkokemusta,
oikeaa retkeä.
Oikealla hetkellä nostan
oikeuden maljan huulilleni.
Juon siitä sen pienen tilkan,
mikä riittää sen hetken kauneuteen.

Elämän-nektariinin valuessa
lämmittäen sisälleni,
minä tunnen kuinka
hiljaisuus kuiskaa minulle.
Sen kaiken onnellisuuteen tarvittavan tiedon.
Niin kauan kuin aika on kostea,
ja kypsä elämä virtaa suonissani.

Sielunruokaa

Miten kutsuisinkaan sitä hetkeä,
kun sokea löytää tien.
Virvoittelevien vetten yllä
palaa sielunlamppu.
Kutsuen suunnanmenettänyttä,
ja meri kuiskaten salaisuutensa
huokaa.
Lisää sokealle vaeltajalle
sielunruokaa tuokaa.

torstai 9. toukokuuta 2013

Sinä

 Sinä olet kuin timantti valmiiksi
ajan hioma. Haluaisin sinut
kaulalleni kanettavaksi
ajattomuuden yli.
Hetkeksi rakkauden,
kunnes minua kutsuu äitimaan povi,
sen ikiunensyli.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Rakkauden juuret



Mies on niin komea, silmiä häikäisee.
Rantaan, kun hän kävelee
kaislatkin kumartavat.
Mihin loppuu elämässä kohtuus,
mistä alkaa sen häiritsevä kauneus.

Minne rakkaus juurensa upottaa,
siellä kaipaus kasvaa, värjää
iltaisin taivaanrannan purppuraan.
Niin helmeilevät sisälläni muistot,
kuin kastepisarat ruusujen terälehdillä.
Yhtä huumaavaa kuin tuoksu ruusujen,
ovat tuoksut rakkauden.
Minä sinulle sydämeni menetin,
en koskaan sitä saanut takaisin.
Ken rakkautta kantaa sisällään,
hän askeleensa jäljet saa lämpöä
hekumaan.

@ tanninen satu

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto