Translate

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Alitajunnan kuiskaus





Minä pelkään ovisilmää,
kuka tänään oveen kolkuttaa.
Se voi olla nainen tumma
mustissaan.
Niin voin kadottaa tämän
risaisen elämän.
Toivon sitä eniten,
että syntyä saisin tänne
uudelleen.

Elämä tunnen kaksois-sieluni
minua menneisyydessä suudelleen.
Niin kadotin sielustani
toisen puolikkaan.
Sitä varten täällä
maailmassa elän,
että löytäisin sinut taas
uudelleen.


Minä




Minä alhaisin maan matonen,
kuljen sielussani ryömien.
Maailmalle näytän ylvään
ryhdin puolen.
Yksinäni, piilossani
haavojani vain nuolen.
Olen heikkoudessani,
voimakkaimmista voimakkain.

Sillä minä en suostu murtumaan,
minä taivun, niin kuin
taipuisa nuorikoivu
painon alla maata kohti.
Hetki vain,
kun paine hellittää,
latvani ylöspäin
korkeuteen kohoaa.


Minä

Ole ihminen ihmiselle,
olkapää onnettomalle.
Kallio heikolle,
juoma janoiselle.
Lohtu lohduttomalle,
silta synkän virran yli,
lohduttava lämmin syli.

Sillä se voima joka
minuun on istutettu,
on Luojan luoma
graniitti.
Luja perusta,
käsi enkelin kädessä.
Niin kuljen minä,
enkeleiden lemmikki.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Isänsä kodissa


Isänsä kodissa tyttö
käveli lattiaa kapeaa,
hän tiesi mikä on tuskaa,
mikä on onnea.

Lapsuuskotinsa oli vankila,
paksuin raskain kalterein.
Sinne minut vuosiksi suljettiin.
Kahlehdituin sieluin,
me lapset siellä kuljettiin.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Aurinko


Aurinko suuteli suoraan suulle
jokaista soluani värisytti.

Valollaan minut herätti
hetkeksi henkiin,
hyppäsin villinä elämäntanssikenkiin.
Villinä annoin virran viedä,
sen tanssin hurmaa ei kukaan
muu tiedä.

Pyöritti helmojani kevääntuuli,
villisti pyöri kellohelma,
tanssini huuma,
ei ole kuvitelma.

Olen tuntenut


Olen tuntenut kesän tulevan,
olen tuntenut myskin tuoksun.
Vaistonnut valon voimistuvan,
 ja kuullut pääskysten laulun.
Olen tanssinut kevään kanssa
masurkkaa ,tuntenut kuinka
villisti pyörii maa.

Olen maistanut kyyneltä katkeraa,
paennut, kun jalkojen alta pettää maa.
Lentänyt palavin siivin, kuin feenix-lintu ,
tuhkasta noussut,
lentoon taas.
Unelmissani tarttunut Otavan sakaraan,
tai miehen komeaan pakaraan.

Kesä syliinsä kutsuu toista ihmislasta,
tuuli mua tuudittaa, pelasta minut
yksinäisyyteen hukkumasta.
Armahda avoimin kirkkain mielin
, tahdon päästä tämän yksinäisyyteni yli.
Tartu käteeni, ole minulle ihminen,
kanna suurella sydämellä.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mä olen eilen tänään nyt



 

Mä olen eilen tänään nyt,
myrsky vesilasiin syntynyt.
Olet keidas erämaassa rakkauden,
minä suunnan menetin,
sun syliis löydä tiedä.


Olen alhaalta ylös noussut,
madellut kuin maan matoinen.
Pohjalta ponnistanut,
kohti päivää parempaa.
Rakkaus joka minut rakensi,
on virhekoodi viimeinen.
Ohjelmointi pettää,
kaikki virheisiin katoaa.

Kesäntuoksut


▄█▀█▄──▄███▄─░░░(¯`.´¯)░░(¯`.´¯)
▐█░███████████ ¯)(¯ ¯)
─██▒█████████─ ´¯)(_.^._)(¯`.´¯)^._)
──▀████████▀── ´¯)░░ ¯)
─────▀██▀─────── ´¯).. (_.^._)
────── ❤──────¤°.¸¸.•´¯`»¤°.¸¸.•´¯`»


Kesäntuoksut kätken huoneeseeni,
ruusuntuoksun vuoteeseeni.
Vierelleni viritän kauneimmat
kaiut elämänkallioista.
Poissa on pelko,
rauha ruohikoiden juurella
punoo tylsyyden verkkoaan.

Minä mietin, joutavia pohdin.
Hengittääkään tuskin
äänekkäästi tohdin.
Kaiken, kauniin tästä
elämästäkö unohdin.
Mitä on tyhjyys,
ontto aivojen ajattelukeskus,
vailla tunteita?
Tuuletinko liikaa korvienvälistä
päästin ilmaa,
nyt on tänään.
Mykkä huuto,
rikkoo tylsyyden
lamaannuttavan piilopaikan.

Olen kadottanut kyvyn
viihdyttää itseäni,
löytää virvoittavan lohdun
sanojen viidakoista.
Sanat on poissa,
niiden villinä virtaava vuo,
on kuivunut.
Kaikki sanat on jo
valmiina tarinoissa.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Usvan keskellä


Usvan keskellä maailma nukkuu,
kesäyöhön pöllön huhuilu hukkuu.
Aamuun on aikaa yön vaeltaa,
usvasta nousee keijukaisten maa.
Niityllä tanssiin peikkojen piiri,
yksi on nimeltänsä Tuuliviiri.

Äitimaa rinnoillansa kantaa
menninkäisten armeijaa,
ne kiukkuisina yön nymfejä
tahtoo rakastaa.
Pilven päällä pumpulissa
nukkuu tähtitaivaan suuri kissa.
Silkkisissä unelmissa
pieni pohjanneito vaeltaa.
Kohti lakeuksia,
heinälatoon tahtoo nukahtaa.

Äidillä on neljä prinsessaa,
nimeltänsä Maria,Tiia,Tuuli,
ja Merikukkanen.
Tie sadunmaailmaa kulkee
vaieten.
Maria maailmaa valokuviin
tallettaa. Tiia kauniisti
kuvissaan loistaa saa.
Prinsessa Tuuli,
viimaa nostattaa.
Merikukka aaltoihin sukeltaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Ilta


Ilta laskee verhonsa eteen,
tästä päivästä jäi vain
tyhmyys käteen.
Sanat tahtomattaan
pakoon juoksevat minua,
ikävöin vielä liikaa sinua.
Unenaallot kuiskaavat nimeäsi,
uneni lievittää tätä
polttavaa kaipuuta.

Tämän kaupungin varjot,
pitenevät jäljessäni.
Kantapäissäni kaavat
kangistuneet,
sinä tulet,
sinä menet.
Pois kävelet,
tältä yhteiseltä tieltä,
elämä sille kujeilen;
näytän kieltä.

Sillä kyyneleeni ovat loppuneet,
niiden tuotanto on siirretty
halvemman työvoiman maahan.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Älä sano ei


Älä sano ei, jos voisit sanoa kyllä.
Älä sano tavataan huomenna,
jos kiirehdit voit tänään minut nähdä.
Älä sano nainen kuin narttu,
sano kuin kuningatar olisin.
Älä sano kulta vaan rakas,
sano se suudelmin.
Kiihkein polttavin.
Älä sano, no olkoon, jos vastaat
vältellen.
Aletaanko hämmentää
yhteistä kattilaa,
saman kattohirren alla?

Älä sano, samahan tuo, silläkin uhalla
että sinut hylkäisin vailla
vastakaikua, on turha huutaa.
Älä pelkää yksinäisyyttä,
sillä en tahdo olla
lääke sinun yksinäisyyteesi.
Älä kuiskaa, jos sinun on
huudettava,
sillä hulluna rakastan vain sinua.

Hiljaisuus


Jää hiljaisuus,
kun aamu hiipii huoneeseen.
Tilaa sydämeeni päivälle teen.
Kun nousi taivaalle tuo suuri
aurinko, niin yön julmuus
jo katoaa.

Tiennyt en rakkauden
voivan olla polttavaa.
Kohdatessaan oikean,
niin sydän heittää kuperkeikan.
Sateenkaaren alla kuljen,
minä ylös nousen,
vaikka alas aina putoan.

Ennen




Olin vain sydän johon sattui.
Nyt kovan kuoren kasvatin,
naurun kätken kyyneliin.
Kyyneleeni kuivui pois,
hymy niiden paikan saa,
en elä päivää katkeraa.

Jalanjälkeeni ruusut puhkeaa,
yksinäisiin öihin,
syntyy runot ruusuntuoksuiset.
Sillä minä en suostu murtumaan,
niin kuin heikko teräs
taivutetaan katkeamaan.

Olen titaaninen voima,
ajan tuskien patinoima.
Hullu huuto huomiseen,
voima uuden luomiseen.
Yksin matkaani teen 
päällä maan,
määränpäähäni
sammuvaan.

HAN_


Olet taivas sisälläni,
helvetti minun sielussani.
Kahleet ranteissani,
siivet kantavat selässäni.
Riippukivi rinnassani,
merihädässäni pelastusrengas.

Aamun tullen olet kartta uuteen
päivään. Päivällä aurinko
armossasi. Illan tullen
pohjantähti otsallani.
Yöllä unen hellä
lohdun syli.
Sillä sinä olet maailmani.

maanantai 21. toukokuuta 2012

ITALIALAINEN





Italialainen on sellainen,
joka vastaa kysymyksillä
Tekee tyhmiä kysymyksiä, ennen kuin kerkiää
ajatella viisaasti.Vastaa varmasti
vaikka ei tietäisikään.

Jos kysyt italialaiselta tietä,
eksyt varmasti.
Sillä jokainen neuvoo harhaan
omalla ystävällisellä tavallaan.
Italian vaurauden uskotaan
perustuvan työlle,
mutta se on harha.
Se perustuu höpöttämiselle,
ja kaikki puhuvat yhtä aikaa.
Italialainen juttelee aina
kaikkialla
ja joka asiasta hänellä on mielipide.

Italialainen on oikea toivehaastateltava.
Jokaisella italialaisella on oma mielipide ja
nukkuessaankin hän väittelee
jonkun kanssa.
Italialaisen väitellessä puhuvat
hänen kädetkin,
ja aito Italialainen rakastaa
naisia, ja paskeriaan.

-made satu t-

Aamuauringonkajo


Aamuauringonkajo värittää maan.
Sinä olet niin komea, en henkeä saa.
Yhtä suurta unelmaa,
Afroditen poika aalloilla ratsastaa.
Meren tuulet, seireenien hiuksilla
leikittelee.
Aurinko saa karitkin kukkimaan.
Taivas halkeaa,
kun Afrodite kätensä ojentaa.
Sinä hymyilet, säteet auringonkin
siitä kalpenee.
Meren-neito simpukankuoressa
kylpee. Mies sä olet niin
ylpee. Intohimossasi
katsot kesää kohti.

Minä olen maasta, nousut
merestä löytynyt.
Syntynyt Sisilian viinitarhan
siemenistä. Kypsä tanniininen,
aromikas, hapokas kuohuviini.
Mafian maailmantuuliin
lennättämä villiviinipensas.
Anni Domini,vanha nainen.
Nyt Suomalainen sisun
kovettama. Hellä, sekä
raudankova yhtä aikaa.
Toisessa polvessa tässä
maassa, hyvässä ja pahassa,
arvokkaassa.

Minäkuva

En halua olla etsijä,
haluan tulla löydetyksi.
Olen etsinyt liikaa,
odottanut turhaan saalistani.
Niin kuin seireeni
aavalla ulapalla.
Minä laulan,
ja kun avaan suuni.
Kuuntelijat häkeltyvät,
sillä ääneni voima on ase.

Se on sellainen yllätys,
jota kukaan ei osaa odottaa.
Luulevat minun olevan
kirjailija, mutta laulajaksi
minä synnyin.
Syville vesille seireeniksi.

PALJON ONNEA KATI




 Näen kuin ruusu puhkeat TÄNÄÄN kukkaan,
 pieni satakieli istuu sammaleen nukkaan.
 Onnittelulaulun sinulle laulaa haluaa.
 Elä tämä kesä täysillä,
 älä laske päivänkään tunnelmaa hukkaan.

 Aika kesäkuuta päin hiipii hiljaa,
 kasvattaa uutta viljaa.
 Odottaen aikaa ruiskukkien,
 heiluvien Juhannustukkien.


 Eloven-neidot niityillä vaeltaa,
 keräten kukkaa,kasvattaen kaunista unelmaa.
 Tämä kesä,valkea Kalajoen hiekka,
 runontekstin teroitettu miekka.
 Laineilla kaarnalaivat vaeltaa,
 etsien purjevenettä valkeaa.


 Hiljaisuus, ja vain istua lämmössä auringon.
 Kesä se suuri seikkailu taas edessämme on.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Lohtu




Lohdun, lohdun löysin
äitimaan nyt kohdun.
Sinne hiljaa hiivin
öisin piiloon maailmalta.
Unenmaailman kaikki
valta tulee ukko ylijumalalta.

Kohta ukkostaa,
lyö tuhat salamaa.
Pihakoivu halkeaa,
pirstaleikiksi puun lyö.
Sitten ihmislapsi levon saa,
alkaa unien, ja levon yö.

Kehdossa nyt keinutaan,
lasta pientä heilutan.
Nimensä on Luca,
äiti kerro mulle tuolta
tulee kuka?

Kuuntelen tuuli laulaa
laulujaan, kuulen
meren aallokon.
Yötä vasten tuuli meitä
unenmassa keinuttaa.
Kohti taivaanrantaa,
laiva meidän lapsien ,
vie meidät turvalliseen
satamaan.

Puhtaana syliin



Puhtaana syliini, kun sinut saan,
niin sua koskettelen.
Niin kuin taivaasta käsin,
mua rakasteltaisiin.
Minun on rinnat pehmeät,
kun minua kosketat,
niin värisen.

Kiihko, sekä voihkinta,
on syy rakasteluun.
Sinä kuiskailet, kiihko
siivet selkäämme kasvattaa.
Pois alta, taivas sekä
maa, kiihkonharjalla 
afroditenlapset ratsastaa.

Kallio kankesi voimasta halkeaa,
graniitti hikeä vuodattaa.
Yötuuli lakanoilla hikemme
ei haittaa tee.
Rakkaus muuttuu aktiksi,
niin graniitti hikoilee,
ja sylini, kallio kahtia rakoilee.

Sydän


Revin sydämeni irti,
että lopetan kaipaamasta sinua.
Kokeile minua,
rakastan sinua, enkä vihaa.
Siksi revin sydämeni irti,
etten rakastaisi sinua enää.

Eilinen jätti liian raskaat
raipaniskut sieluni pintaan.
En ole valmis sieluani
särkemään liian kovaan hintaan.
Tänään on nyt,
huominen on vasta toiveeksi
syttynyt.
Suurella sydämelläni kannan sinua,
revin sen irti, älä pilkkaa enää minua.

Minä


 Minä olen revitty sielu
 tässä maailmankaikkeudessa.
 Avaruuden atmofäärissä
 villinä värisen.
 Olen se jota amor
 pitää pilkkanaan,
 ampuessaan kevään ensimmäisen nuolen.

 Keväisin koivun kaarnaan nimesi
 suurena vuolen.
 Aika kulkee takaperin,
 takanarua kerälle kerin.
 Luovutanko vähin erin,
 tämän taistelun tuulimyllyjä vastaaan.
 Elämä kuiskaa vastaus,
 rakastanko sua ainoastaan.

 Minä annan sinulle kaikkeni,
 viimeisiin voimiini taistelen,
 viimeiseen hengenvetoon,
 luovuttamatta tuumaakaan.

perjantai 18. toukokuuta 2012

SINÄ




Niin sinä nousit tähdeksi taivaan rantaan,
kun yö kutoi maailman ylle mustia verkkojaan.
En minä pystynyt sua sylissäni kantamaan,
kun oli aika elämän suonissasi luovuttaa.
Vain elokuvissa nämä asiat tapahtuu kauniisti.
Meidän oli vain aivan pakko sanoa HYVÄSTI.

torstai 17. toukokuuta 2012

Päivänsäde




Sinä päivänsäde,
minä menninkäinen.
Hämäränkulkija.
Yritit olla
säteenä minulle,
jolta valo oli viety.
Piilotettu pimeyden luolaan,
vieläkin kuvaasi katson,
yhä kuolaan.

Kuinka silloin käy,
kun pimeys yllättää,
varjot vaanivat,
ja valonsädettäkään ei näy?
Minä käperryin
luolaani. Et voinut
minulle valoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkoitit käsilläsi.
Karkasit kauas.
HYMYILLEN.
Aurinkoon.  

Häkkilintu


Häkki suljettiin,
rakkaus sinne piilotettiin.
Kahleissaankin voi vangittu
laulaa laulujaan.
Vapautta vaatii sieluni mun,
äänellä häkkiin kahlitun.

Laulu soi kaihoaan,
ääneni falsettiin kohoaa.
Niin pyörii maa,
tuuli häkkiini puhaltaa.

Mä soitan kitaraa



 

Mä soitan kitaraa yössä,
niin pimeä on kylmä maa.
Jo kaatamalla sataa vettä,
ukkostaa. Sydämeni haaveet
täynnä hunajaista mettä.

Otavan tähtivyössä vain yksi tähti vilkuttaa.
Sydämen sykkivän viesti,
luo laululle sanomaa.
Sä lähdit etsimään sateenkaaren päätä
karkaavaa.
Sen aarreruukku on satua,
ja unelmaa vaan.
Liian monta kertaa,
ei löydy koskaan sinulle vertaa,
olet ainutlaatuinen.
Mies tuhansien runojen,
sekä riimisanojen.

Sä soitat sieluani yössä,
ja sanat sinun kirjottamat
on. On niissä kaipaus,
kaiho, sekä rakkaus rajaton.
EI SE SATU, öinen uni kuiskuttaa,
vaikka tuska vastaa sataa salamaa.

Miksi ei onni milloinkaan
löydä oikeaa satamaa.
Olet mielessäni aina,
vaikka luotani olet poissa,
sinun silmät siniset luo elämää
minun runoissa, tarinoissa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Vahvat naiset




Vahvat naiset, tallaa kaiken alleen.
Ei niiltä löydy aikaa rakastaa,
niitä rakkaus kaukaa kiertää.
Rakot kantapäissään hiertää,
kiire niillä on mahdoton.
Seurassansa viihtyy hetken,
vain mies vallantahdoton.

Niin kuin tammet vahvat vanhat,
me seistään horjumatta.
Vahvat naiset toisiansa kannattaa.
Tämä päivä, tämä maa,
ehkä hetken heikko olla saa.

Sananvalta hallussani,
raivaan oman maailmani.
Vaikkei tästä elämästä,
tullut tämän kauniimpaa.
Rakkauttasi vaikka kuin paljon
hetken tarvitsin.
Heitit niin kuin koiralle luun,
sen saidan rakkauden.

Jäljillesi , kaipaukseeni
tämän uuden laulun kirjoitin.
Soi sävelissä sen jäljet kyynelien,
sekä nauru, ilo suuri onni.
Se tunne kuinka rakkaus kantaa
yli vuosien. Elämän nälkä
kantapäilläni vaanii.
Nyt on toukokuu, yli
vuosikymmenten johtaa
polku rakkauden.

Ikävöin sua, sulle laulun
kirjoitan. Lauluuni kaikki
vahvat tunteeni piilotan.

Sananvalta hallussani,
raivaan oman maailmani.
Vaikkei tästä elämästä,
tullut tämän kauniimpaa.
Rakkauttasi vaikka kuin paljon
hetken tarvitsin.
Heitit niin kuin koiralle luun,
sen saidan rakkauden.

Mustaleski


Taakse jäivät nuoruuspäivät,
unohtuivat onnenhäivät.
Aikuinen on nainen tässä,
elämäänsä etsimässä.
Hihassansa pataässä,
ikuisessa ikävässä.

Mustaleski, hautajaiset.
Kolme miestä mullan alle,
luovutti hän kuolemalle.
Kirjoittelee niitä näitä,
tuijottelee tähkäpäitä.
Ajanhampaissa pyörii tässä,
katkeruuttako kärsimässä.

Kirjoitan sulle aina runon uudestaan.
Sinä olet tähti Otavassa,
aivoissani musta-aukko tie kuutamoon.
Sinä olet eilinen, tänään,
ajatukseni vie kesän aurinkoon.

Rakasta minua


Rakasta minua niin,
että tiedän olevani elossa
tässä ihmisvilinässä.
Joukossa epätoivoisten,
jotka poukkoilevat
päättömästi löytämättä perille.

Sillä nämä elämämme päivät
vaativat veronsa niiltä,
joille ei inhimillisyys
joukossa jojoina pomppiville
millään riitä.
Rakentamaa turvallista mielikuvaa
ystävien välisestä harmoniasta.

Suojele tätä yksinäistä turvatonta
ihmislasta, maailmaan karikoihin
hukkumasta. Rakasta minua niin,
että tunnen olevani elossa,
rauhaa etsivien haamujen joukossa.
Tässä epätoivoisten maailman
loukossa.

Rakkaus rummuttaa nyrkeillään
sydämeni pintaa,
ei se koskaan kysy elämän hintaa.
HALOO, HALOO rakkaus
raippana selkääni ruoskalla LYÖ.
Olen elämänmittaisen rakkauden
vankilassa. Tule vapauta minut
ennen kuin se minut elävältä SYÖ.

Aamurusko


Aamurusko aukaisee yönesiripun,
pudottaa sen maailmaan heräävään.
Pimeys jo väistyä saa,
On jälleen aika neitoperhon
aamuntuulin ylös nousta.
Niityillä kasteisilla ratsastaa.

Minä väsyin tämän maailman kyliin,
siis tule,ole minulle hellä.
Hala minua, ota syliin,
kanna kuin haurasta kukkaislasta kämmenellä.

On aika rakkauden,
on aika pienen sydämen.
Aallonharjallaan Afrodite ratsastaa,
ratsunansa merihevonen.
Äänellä seireenin laulaa hän
tämän rakkauden sävelen.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mies


Sinä olet mies ilman
käyttöohjetta.
Minä hapuilen pimeässä,
sillä olet arvoitus
ajan aalloilla karkuteillä.

Tuuli hajottaa,
viimeisenkin järjen häivän.
Niin kuin vuoksi, sekä luode.
Olen nousuvesi,
joka tahtoo virrata rannoillesi.
Kalliollesi tahdon nostaa
merestä simpukan helmineen.

Ikävä kaihonhunnun heittää

ylle auringon.

Aina läsnä, aina saavuttamaton,

tämän maailman onni on.

Rakkautta vain


Rakkaus hakkaa nyrkeillä
sieluni ikkunaan.
Voi luoja miksi rakastan sinua
niin kuin maa rakastaa
aurinkoa lämpöä antavaa.

Olen hän, jonka rakkaus
iäksi kahleisiinsa vangiksi.
Niin kuin seireenien laulu,
äänesi kaikuu sielussani.

Minä seison tässä
elämäni virranjakajalla.
Toivo on mennyt,
uskoa saata en nyt.
Tämä rakkaus raastava,
liian haastava.
Ikuisuudeksi sieluni
kahleita kantaa
rakkauden.

Sinä olet kiintotähti,
tai majakka hehkuva
elämäni merellä.
Voi luoja kuinka minä
sinua rakastan,
niin kuin äiti lastaan
rakastaa.
Niin minä sinua osaan
rakastaa ,sillä
olet pala sielustani.
Irtirevitty pala minusta.

maanantai 14. toukokuuta 2012

ISOisälle


Yksin hän hengitti,
muistonsa kengitti seppänä
hevosenkenkään takoi.
Muistot niin metallin raskaat,
ahjoon puhalsi palkeet
ilmaa lisää.
Muistellen surua,
rakkautta, kuollutta isää.

Hellimmän hetken,
elonsa retken raakalainen.
Isänmaansa uhrannut muukalainen.
Mafia, Sisilia sielua vailla,
tanniinit voimakkaat
geeniensä mailla.

Anni Domini, elämän maku,
muistojen kiivaiden, tahtiin haku.
Tanssien tarantellaa kyynelten
tahtiin. Polkien jalkaa
mafian vuodattaman veren mahtiin.


Italian tunnelmissa


Kansanjoukot Italian tunsivat tuskan
saapuvan läpi vuosisatojen.
Halki veristen katujen,
sodanselkokieli , mafian pelko onnen,
sekä ilon nieli.
Paavi yhä parvekkeeltaan huutaa :
”Rakastella ette saa”,
muuten taivas halkeaa.
Maan päälle avaruus putoaa,
tämä maapallomme pois katoaa.

Missä kerran kasvoi ruoho,
siellä kukkii nyt asfalttinen maailma.
Odotellaan nyt taivaanpaloa.
Edelläni uusi aamu nousee,
päivä koittaa.
Huominen taaksensa eilisen sulkee.

Rakkaudesta kauneimmasta,
laulaa tumma Italialainen ikkunasta.
Ääni värisee kuin öinen tuuli,
unessani mukana on myös tyttöpunahuuli.

Se laulu kertoo siitä,
ettei rakkaus syvinkään yksin kaikkeen riitä.
Voi sammua kaikki ennen kuin alkaakaan,
sammua tähdenlentoon seuraavaan.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Nukun unta


Nukun unta levotonta,
kunnes uusi aamu sarastaa,
ja kastehelmin itkee aamunmaa.
Usva hiipii ylle viljapeltojen,
on yksinäinen alla peittojen.

Aamunpunaväri taivaan maalaa taas.
Yö hallakukkasin pois alta kiiruhtaa.
Yön menninkäinen poissa täältä on,
kun herää päivänsäde tytärauringon.

Olen käsien kosketusta vailla,
orpona yksin vierailla mailla.
Ihmislapsi immen lailla,
ilman rinnalla kulkijaa ;
ilman saman portin aukaisijaa.
Lukossa sieluni kannel,
äänet tukahdetut odottavat
ulos soittajaa.
Tarttuisitko käteeni,
kanssani tämä päivä jaa.

Niin miljoonin tavoin,
maailmasta kirjoitan.
Niin miljoonin riimein,
suomenkieltä rakastan.
Ja päivä hiipii alta pimeydenkattojen,
olen nainen tuhansien riimisanojen.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Pimeyden tango


Mua pimeyden tangoon yönkansa
kumartaa. Varjot ikkunoiden vain
seuraa tanssijaa.
On päivä jälleen mennyt,
ja korpit ilakoi. Mun sydämeni
sammuu, kun tango tämä soi.

Luolistansa ulos,jo kansa outo käy.
Menninkäistä omaani ei
missään siellä näy.
Ja vaienneet on viulut,
päivänvalonkansanmaan,
kun pimeys mua kumartaa
tangoon polttavaan.

Äitimaa nyt nukkuu,
yönkansa ilakoi.
Taivaankaarenvalot vain
heikon kajon loi.
Nyt pimeydessä kaikuu
hymni peikkojen,
se jalat alta kampittaa
kauniiden päivänsäteiden.

Uneton yö



Veli veljeään vartioi,
sisko silkkihanskoin
siskoansa silittää.
Isä karjuu,
hän leijonaa muistuttaa.

Ne missikisat,
jotka visakorttia
laskuillansa vinguttaa.
Big brother on aivan turhaa
ohjelmaa.
Nykypäivän perheen,
isä murhaa joskus pois.

Tämä päivä pakkopaidan
jollekin päälle pujottaa.

Huutoon huomisen,
voi runoilija aamuyöstä
hetkiseksi nukahtaa.

Uni


Unessani olin pieni rikkinäinen
paitahelmainen enkeli,
joka päin kirkkaita ikkunaruutuja lenteli.
Kuuluin rikkinäisten enkeleiden
suureen sukuun.
Minut aina pois suljettiin,
silloin kun joku pukeutui surupukuun.

Hyljeksitty repaleinen,
likainen paitahelmainen.
Harakka kai joskus
minut saaliikseen sai.
Siksi nauroi, kun oli tiistai.
Tilhin munat päälleni tiputti,
nippusitein siipeni murtuneet
kasaan niputti.

Laastaria tarvittiin,
kun kasaan minut liimattiin.
Virranjakajalla olen taivaan,
missä hyppäsi unilaivaan.
Se mustapantteri,
jolla yksi silmä oli vain.
Sekin suuri punainen rubiini.

Liskojen yö




Ritari niin tumma haarniskassa ratsastaa.
On neidon sielu tyhjä, hän odottaa
prinssiä saapuvaa.
Lohikäärmeet yön,
omistaa judonmustanvyön.
Näin taistelussa kaatuu ritari.
Yö on sysimusta, kun soi
jossain haikeasti yksinäinen sitari.

On neito yksinäinen,
vallantahdoton,
sydämessään on kuva
tumman uljaan miehen.
Hän on vallanmahdoton.

Kanerva on kuivaa,
vaikka nummella on yö.
Maailmassa yksinäisten
alkaa luomistyö.

Lohikäärme nauraa,
se harvoin hampain hekottaa.
Yössä tuoksuu rikki,
kun liekit naurunsa tahtiin,
syttyy ,sammuu, katoaa.
Yö on musta; kylmä,
liskot sitä rakastaa.

Neidon yksinäisen,
sydän yössä epätahtiin
sykkii. Miestänsä ei voi
hän unohtaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Yön varjot väistyköön


Yhden aikakauden on aika päättyä.
Päättyä päättömyyden taipaleen,
matkaa vierelläsi varjonasi salaa teen.
Piirrän viivaan elämän, tämän
yhteisen sävelmän.

Yön varjot väistyköön,
kuin varjo vierelläsi valvon vaan.
Tämän kauniin maan,
kruunaa sateenkaari ruukullaan.
Voimat kerubin, mä sisälleni piilotin.
Ne löydän uudelleen,
lennän päivän kirkkauteen.

Viulut häitä soittaa saa,
kun keijut kesäyössä häitään
viettää salaa.
Tämä rakkauden, ja kaihon maa,
se taivaankattokruunuun valojansa
kiinnittää.
Mua ethän hylkää nyt,
kun kevään hohto on silmiini
viimein syttynyt.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Alistettuna


Alistettuja ovat alamaailman naiset.
Päihdeäidit hyväksikäytettyjä,
täynnä mustia akanoita sekä jyviä.
Lapsenoikeus, syntyä selvänä,
joutumatta huumevieroitukseen.
Näin ajattelen,
mitä tässä,
elämässä.

Narsistin narussa,
minua vietiin kuin pässiä.
Lieka on poikki,
omistan aivot,
tyhjennän sieluni likakaivot.
Enää ei muuta pelkoa kuin,
yksinäisyys.
Nainen napanuorassa
äitimaahan,
kynteni mullata saanhan.

Peilikuva


Peilikuva vääristää,
voi tätä nousevaa päivää.
Pääskyset räystään alle pesää
rakentaa. Sadetta huutaa
tämä kuivasää.
Niitän pois viimeisen
lumen, ja jään.
Myytävänä sato yksinäisen mielen.
Kirjoitan ulos tämän raastavan
ikävän, tekstillä suomenkielen.

Olen sulanut roudasta liian nopeasti,
tunteet yli läikkyvät.
Itulaatikko kevään versoaa,
sitä saa mitä tilaa.
Kylmä viima puhaltaa
läpi tajunnan, se jähmettää.
Elämänkaarenympyrä ,kun sulkeutuu
niin helvetti on täällä
maan päällä.
Se parhaiten tuntuu nyt,
kevätsäällä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Superkuunyö



Mitä mä teen, kun sieluni sammui.
Hiiltynyt kekäle sisälläni käryää,
ei yhtään ystävää,
joka voi tuskaani viilentää.
Tämä keväinen sää,
kasvattaa arpea tuskan vuolemaa.
Rakastaisin sua äiti maa,
jos armahtaisit,
mua tuskan nuolemaa.

Sateen jälkeen kastui maa,
asfaltti usvaa ylös nostattaa.
Sanat ei riitä kaipuutani kertomaan,
kynästäni muste kuivahtaa,
en osaa kaikkea ikävääni kirjoittaa.

Levoton ihminen olen,
rakkaudenmaan pakolainen,
ympyrää kuljen.
Kaiken kaipauksen sisälleni
lukittuun sydämeeni suljen.
Tuskan äärestä taas itseni löydän,
kun elämä kynsilleni 
ruoskalla lyö.
Tämä ääretön superkuunyö,
ja Otavan muistojen kiduttava tähtivyö.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto