Translate

perjantai 22. tammikuuta 2010

Läpi synkän yön

Läpi synkän yön

Äiti turhaan lapsiansa odottaa,
moni lapsenuskonsa kadottaa,
tämä pimeys iskee alle vyön
ja tuskasta varoittaa.

Älä kerro jeesuksesta,
en kuuntele
sanoo lapsi maailman.
Rukoilen ja hiljaa mietin maailmaa,
se sieluani satuttaa.

Uskollani kanna läpi synkän yön,
tää tuska miut elävältä syö.
Rukoilen silti tuskanviitta hartioillani
painaa minut kumaraan;
sieluuni armottomasti lyö.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Musiikki

Jotakin löysin ,samalla hävitin
tiukin köysin sieluni sidoin musiikkiin.
Kitaran kieliin aatokset jäi,
tuliset hetket menivät menojaan.

Minulla on ikävä,
polttava kaipuuni tuo
jälleen vie tulisen hetken luo.

Minä olen kauan jotakin kaivannut
mitä ei löydy milloinkaan.
Silmin hehkuvin nauran joskus vieläkin.

Kipua, olen nainen oudoin päällä maan,
kirjoitan kysymättä lupaa ollenkaan olen
aina sielultani pieni tyttö lapsenuskossaan.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Jäätynyt sydän

Sydän jäätynyt on kohmeeseen,
kun kuljen pakkasella.
Nyt käden työnnän rukkaseen,
ja tartun oveen ruosteiseen.
Vie tieni kauas jonnekkin,
sen tuskin tiedän itsekkin.

Ei matkallani ole määränpäätä,
mä pokkoilen ja pakoilen,
joskus jopa vakoilen.

Jos joskus onnen löytää vois,
se viedään multa aina pois.
Ei ketään kulje vierelläni,
ei ketään elä rinnallani.
On tyhjä aukko sielussani,
nyt kuka sinne tuskan pani.

Ei mikään auta,
vain jäinen rauta kylmä on,
ja sydämeni onneton.

Leikki v-kirjaimella numero 3

Villikko

Vallaton villityttö vauhkoontui
vaaran vaikuttamista viproista.
Valitti vikisten viestien viidakoissa,
valjastaen valtavan valkoisen
valjakon vaunuja vetämään.

Virtuaaliviidakko viestitti
videotaajudelta verisenviestin.
Vieläkö vapaat valkyyriat vapisevat
valon valaistessa valjuja vampyyrin
vaarallisia virtuaalikasvoja.

Vaarallinen vapaaveenus,
viritti verkkonsa virtuaalisaalistukseen.
Vauhkot vapisevat vietin valtaamat
vallankahvassa vartioivat vahvat Viljot
vikisivät virtuaalisesti vauhkoontuen
veenuksen vietellessä viisaasti.

Veli veljeään vartioi,
valokeilassa vaarallinen virtuaalisaalistaja
voitti viitoittamallaan vaarallisella varjolla
valoisan voittoisan viidakon viileän varjon.
Varjostamaan vaaleaa vampin verkostoa.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Tammikuu

Mä olenko nyt vaan kuin lapsi maan,
joka katoaa kuin hiekka saharaan.
En mitään aikaan saa,
on kaikki hataraa ja pilven hattaraa,
suurta unelmaa, joka tuuleen katoaa.

Aika tullut on, jo elon kukinnon
aika luovuttaa, ja ilo kadottaa.
Suuren kiven taa, en pääse
piiloon vaan.
Tää tuska musertaa, ja arvet avaa taas.
Jäljet eilisen, lyö muiston tuskaisen
päin naisen kasvojen,
kuin surun kuiskaten.

Tuuli ulvoo vaan, ja pakkanen käy läpi maan.
On aika tammikuun,
ja huulirasva suun.
Se tuskin peittyy suudelmiin,
vaan jäätyy unelmiin,
jotka kaikki muskataan,
kerta kerran jälkeen uudestaan.

Mä olen huono niin, se mulle kerrottiin.
Aivoihin taottiin, se sanoin julmin niin.
Aikaan helmikuun, mä toivon , että
tuun paikkaan jonnekin,
jonka joskus kadotin.
Luo onnen tunteen sen,
mitä löydä en, kun täällä palelen.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Luo kristallivirran

Luo kristallivirran

Luo kristallivirran ,
Jeesuksen jalkain juureen kumarrun.
Siunausta pyydän, armoa anon.
Herra sieluuni sytytti palon
Jeesuksen jalkain luo.

Kumarran nöyrryn ,Herrani luo.
Enkelin valon luoja minulle suo.
Lapsi olen maailman,
avoinna kutsusi on,
kutsuit mua aina sanasi luo.
Valmiina sieluni on,
tuska vie pois lohduton.

Jalkani eivät kanna,
armosi suo, luojani luo minut kanna.
Luo kristallivirran,
Jeeskuksen jalkain juureen kumarrun.
Siunausta pyydän, armoa anon.
Herra sieluuni sytytti palon
Jeesuksen jalkain luo.

Rakkaus luojaan vie lauluni luo,
laula ja kiitä äänen lahjasi suo.
Kristallivirranvalon enkeli tuo.
Viritä kielet kauniimmanäänen,
kiitosta herran laulaa mun suo

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uni

Unessani oli nainen
kaunis tumma mustalainen.
Vahvat pitkät letit kantoi,
leivän mursi mulle antoi.

Olin lapsi romaanin,
kuljin kiersin, pakenin.
Äiti kulki sametissa,minä pieni metsäkissa.

Isä puukko vyöllä kulki,monta veräjää taakseen sulki.
Hevonen oli omaisuutta,kultasepäks oppi isä,
siitä saatiin leivän lisä.
Uni tämä isoukistani,
mikä sen nyt näyttöön pani.

Vaaralliset mielikuvat

Vaaralliset mielikuvat

Kuvitella, uskoa unelmoida,
antaa tämän laulun soida.
Nukahtaa voisin edes pienen hetken,
jälkeen öisen elon retken.
Ystävät on elämän suola,
kevät ehkä joskus saapuu,
talven kylmyys unohtuu.

Kaupungin valoihin tieni vie,
se on rentouttavan hetken tie.
Vie minun rauhoittavan hälinän luo
unhoittua hetkeksi arjen suo.
Rauhaa kaivattua saan,
jälleen hetken uskoa voin unelmaan.

Rauha tuo myös löytyy sieltä,
pimeältä metsätieltä,
korvesta kätköistä erämaan.
Sieltä myöskin rauhoittavan olon saan.

Usein pettyä saan unelmiin,
ne minuun iskee kuin leka marmoriin.
Nousenko nyt täältä,
matalalta myrskysäältä.
Herkkyys luonne mahdoton,
osani kai olla on?

Usko

Elämä

Päivät nää täytyy käyttää,
mitkä herra meille näyttää.
Elämäsi aika on määrätty
täytetty on kirja kohtalon.

Niin monta matkaajaa on päällä maa.
Aikakirjaa enkelit kirjoittaa,
sitä ei muuttaa saa.
Haluttuko on taivaspaikka?
sitä harva tavoittaa.

Niin monta kulkijaa,
joiden matka katkeaa
ennen kuin alkaakaan.
Kuuletko kutsun sen
jonka saat?
On helppo mennä virran mukana,
helppo luovuttaa.

Kestääkö tänä vuonna siipeni,
lennänkö hyvän mukana?
Kutsuuko sua Jumala,
vai voittaako paha maailma?

Askeleet

Askeleet

Askeleet niin harhailevat väsyneet,
ei tiedä minne suunta vie,
mikä on kaiken tahto mikä oikea tie.

Suru vaan, se seuraa vie mukanaan.
Kaiken kadotin, vei tuuli avaruuteen jäljetkin.
Pölyää; lumi valkoinen lentää pois,
luo enkelin.
Missä minun suojelijani on,
sen kadotin.
Tuska vaan se seuraa lasta halki maan,
vie onnen mukanaan,
ei mitään pysyvää nyt jäljilleni jää.

Askeleet niin harhailevat väsyneet,
ei tiedä minne vie,
nyt tuskan aallon tie.
Nöyrtymään olenko oppinut
tiedä en,
mitä kaikkea nyt pakenen.
Aamurusko harsollaan värjää
punaiseksi maan, tuo toivo
paremmasta kajon jostakin
maailmaan.

Vuoden vaihtuminen

Uusi vuosi

Uusi vuosi vaihtui,
tämä nainen laihtui.
Suru iski päälle aalloin tsunamin,
niin paljon sain ja menetin.

Itken , se auta ei,
eilinen kaiken toivon vei.
En usko enää aikaan parempaan,
kaikki päättyy aina maljaan katkeraan.

Myrkky lasissani elämä on,
tuskan viilto pohjaton.
Yksinäisyys tuska armoton,
vei elämästäni nautinnon.
Tahtoisin vain luovuttaa,
enkeliksi poutapilven taa.

Ei auta usko, toivo rakkaus,
on elämäni tyhjä pakkaus.
Ei siinä auta usko Jumalaan,
en tunne kaipuuta hetkelliseen humalaan.

Tämä minun maailma on ruma paikka,
hukkunut on moni taivaspaikka.
Monta unelmaa, niin monta kuopattavaa.
Syvä suru sielun täyttää,
pahako kaikki ilot räjäyttää,
sen tuskin aika näyttää.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto