Niin saapui tuuli sylissään
hilpeät sävelet.
Puhalsi kovasti päin
naamaani,
minä eteenpäin kävelin ja
nostin
ylös takinkaulukset.
Marraskuu se poskestani
nipisti,
poski punaiseksi karahti.
Minä tunsin itseni pieneksi
niin,
niin pieneksi, että voisin
tarttua kiinni unelmiin.
Leijua kauas, taakse taivaan.
Tarttua kiinni , satujensaaren
ilmalaivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti