Jokainen yö ja nouseva päivä,
siitä jää jälki historiaan.
Sammuva tähti, ja pilvien häivä,
ne jotakin aikaan täällä saa.
Varjojen leikki käy päivien yllä,
kastetta täynnä on syksyinen maa.
Elokuun elontie kasvaa kukkaishunajaa.
Pesän tahtoisin rakentaa viimeisen kerran,
lämpöön sen nukahtaa.
Kävellä kohti ahonlaitaa. Kulkea ilman
talvipaitaa, pilvien laitumille vaeltaa.
Syyskuun syliini sulki äitimaa,
lokakuu lohdun pois otti,
marraskuu mahtiaan kantaa.
Roudan lyö maahan,
joka talvelle sillan antaa.
Joulukuu jossain ihan nurkan takana
vaanimassa. Sydämeni on kuin avoin
tyhjä kassa, ensimmäistä lanttiaan
odottamassa.
Olen kuin kirja viimeistä lukua vailla,
mieleni kulkee kaukana,
utopian, sekä satujen mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti