Translate

torstai 28. tammikuuta 2021

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaaraan painaa koko maailma
silloin sydämeni voima minua soimaa
bluesin tahtiin tanssii Äiti maa
melankoliani tähden kyynel vierii
poskellaan pieni sadekuuro
sademetsiä silloin hellästi ravistaa
mitä onkaan rinnakkaistodellisuus
se onko sitä että maapallo
on elollinen olio
ja isämerta vaivaa muovisaateiden
takia polio
virtuaalisaasteidelta suojautumiseen
riittääkö pelkkä alumiinifolio ?
Joskus mietin liikaa turhia
ei siihen ole täysin viisasta selitystä
miksi terroristit tekevät pommeilla
väkijoukoissa itsemurhia
filosofia juuret minuun kasvattaa
maailma se on jotain mikä
salaa näkymättömyydessä ratsastaa
kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi
osaa katsastaa
minä liikaa aina pohdin ramadan kestää
iltayöstä aamuaurinkoon
Lauri Viita kuolleista nousee runoineen
taas Pispalassa taivanranta punottaa
aamurusko maalaa päivään nousevaa
maailmaa
sanon tillin tallin muistan Joensuusta
edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen
anomassa vekseliä luona hevostallin
kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin
niin maailman tyhmimmästä miehestä
ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen
tyhmyys sukupolville huomiseen
(c) tanninen satu
1

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

ATMOSFÄÄRI

 Minä vielä muistan sen

mummon vihaisen.
Hän ristejänsä pistäviä,
teräviä, suustaan
uskonvarjolla sinkoilee.
Minä hänelle säälivästi
hymyilen, ei haukku
haavaa sisälleni tee.
Taas odotan sitä aikaa,
kevätpurojen nyt taikaa.
Vesi tammikuussakin,
nyt lumen keskellä
valuu, lirisee.
Se onko hetki heikon luonnon,
hetki saasteen mustan huonon.
Saastutimme sen luonnon vuonon.
Öljyläikkä sotkee villiketun kuonon,
minä saan siitä omatunnon huonon.
Annan riimien, sointujen, mennä
jonoon ulospääsyänsä odottamaan.
Maailma se kohtelee mua väärin,
kusettaa saa mielin määrin,
minä taisteluun hihojani käärin.
Muistan Juicen luoman sanojen
atmosfäärin, niiden jäljillä
kuljen vikkelin soinnuin, säärin.
Nyt aika talven ohi voit jo mennä,
toivon kevääseen jo tuulet lennä.
© satu tanninen

Hyvää Uutta Vuotta

 Muistoja

Muistojen aarteet
kesäiset hetket
hellät silitykset
valokuviksi muuttuvat pumpulipilvet.
Taivaan sinestä palan talven
neuleeseen laitan.
Auringon lämpöä sitä kaipaan,
tämä tammikuun pian väistyvä pimeys
sai sen aikaan.
Veden peilistä maiseman vangitsin,
ylväänä uivat joutsenet runoon
kirjoitin.
Kedon kukkien herkkä kauneus,
ja hellepäivän ihanan raukeus.
Lintujen aamuyön konsertin,
mielikuvien aarteena tallennin.
Kastepisaroiden helmivyön,
ja pöllön huhuilun keskellä
kesäyön.
Ja elokuun pilkkaavan hämärän,
kun kuu loi hohdetta ylle maailman.
Nyt veden pintaa peittää jäähuntu
ja ilmassa on purevan
pakkasen hallainen tuntu.
Minä kylmillä sormilla naulaan
jäänauloja talven arkkuun,
ja kevät sen odotan saapuvan jälleen.© satu tanninen

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto