Translate

torstai 29. syyskuuta 2022

Katuvaloissa syksyllä hehkuu

 Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnellisen
lopun. Pakolla unohdan kaiken
tärkeän, kiireen sekä hopun.
Pahuus on
nurkkaan ahdistettu, sydän
rikki revittynä kipu lyö
nauloja läpi keuhkojen.
Silti minä hengitän, tätä
syksyn maatuvaa homeista
ilmaa. Joku outo persoona
sisälläni Tuulen viemän
kaltaista suurta romanttista
elokuvaa filmaa. Pimeä
taittaa pois valolta vapaana
kulkevan kujan, minä tunnen
sisälläni iskun lujan.
Se tuntuu kipuna uumaa vasten,
ei tämä paikka ole turvallinen
elää lasten. Viellä hetken
syksyn sylissä viihtyy aamukaste.
Aikaa on vielä pysyvän roudan
tulla, sydän sisälläni se
kohmeessa silti jo on.
Synkkä, pimeä tie ei saa olla kohtalon.

tiistai 27. syyskuuta 2022

Omistan tuskan

Minä omistan tuskan
sitä mukanani kuskaan
luonto on lokakuun kynnyksellä
se on vaipunut utuiseen ruskaan
aamu tulee ja heittää taas
meidät tähän maailmaan
minä rummuttaa haluaisin ainoastaan
tehdä uuden laulun rakkaudesta
suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä
syyskyyn kyy ryömii jo piiloon
raunioiden väliin 
lokakuu vaanii nurkan takana
Rafaelin enkelin piilottaa
narulla ulkona kuivuva lakana
ystävä vieressä kysyy olenko 
uskovainen vai pakana
armoa anon mikä sammuttaa
tämän elämän virran janon ?
Sinä olet maailman parasta kipulääkettä
se sinulle aina suoraan sanon.
Tahdon neonsadetta ylle maailman
sekä valonkantajan viittaani kantamaan.
27.09.2022 (c) tanninen satu <3

Oodi rakkaudelle




Keskellä syysyön kuu
paistaa kauniin kirkkaana,
ja villit tähdet tanssivat taivaalla.
Silloin olemme me ,
ja humallumme rakkaudesta
maailman pyörimisen tahtiin.
Silloin on hetki jolloin
uskon rakkauden mahtiin.
Se aika on kuutamoissa
niissä rakkauden jatkumoissa.
Vielä joskus, kun kuljen kanssasi
puistossa, kuu tanssiin tähdet
kumartaa, ja halla hiuksilleni
kruunun ojentaa. Silloin
kuiskaan nimesi Peter Pan
toivon ajan pysähtyvän
siihen hetkeen kanssasi jäädä
saanhan? Nyt
on syyskuu, jo syksyn harsot
ilmassa keinuvat. Kohta
on lokakuu, ja ympyrään
kiertyy vuoden kierto
sekä kohtalo. Niin kuin
bumerangi palaan aina luoksesi
uudestaan, ja uuden merkityksen
rakkaus saa.
 

 

lauantai 10. syyskuuta 2022

Love me yet

 Love me yet


Love yet, when the time is black the blackest,it 

gets dark early in the evening and into the arms of the night.

Love yet, the granules in the winter

angrily hit the window boxes.

Do not be the voice of reason in the dark,

I'm looking for a blind myself in here.

Let's go into the dark alone,

under the covers, cool lacquer less.

Carry me there with you I'll stay.

Your are to me is the rightman

I need you now.

You be it a unique,

the faces once in a lifetime.

In your arms i forget  badthings.

If your name in my heart

tattooed inside of me i am never alone.


I once heard an invitation to a twin soul,

It is a unique of this life,you are

the other half of my soul, I love you.

So I will follow you to the moon or on the sun,

or waves on the sea of white.

You are my sea

you are my light @ tanninen satu 10.9.2022

Säkeiden sitoja

 Sateen äänet

puun lehdet

syksyn alle jääneet

tunnet hänet

säkeiden sitojan 

hermeettiset runot

niitä kirjoitit 

tässä ajassa eniten

melodiset tahdikkaat

lauseet Seidan

rumpukalvojen värinää

maapallon akselien tärinää

Saturnuksen sirppien

leikkaavaa ääntä


niität mitä kylvät

silmissäni unenmaassa

tanssivat kadonneet

Atlantiksen pylväät

nyt vaikenen olen

hetken hiljaa

unohdan hermeettiset

sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Vähän aikaa

 Silloin kun aika on pimeyttä mustempaa ajatar ruoskan kanssa piiskaa kansaa joka allikossa vaeltaa.Minä kirjoitan uuden laulun lyriikan sen joskus sävellän.Syyskuun kyy horrokseen vaipuu. Vähän aikaa kerään voimaa eikä.aika meitä sen jälkeen enää soimaa. Kaadan maahan sen maljan katkeran jonka huulillemme nosti päättäjät tämän maan.Se on ainoastaan sade joka piirtää poskilleni kyyneleet. On hallitus tämän maan niin katala se kantaa kyyn eleet matkalaukussaan.Syyskuu silmistämme harhakuvat pois riisuu. Silloin kun saapuu lokakuu se lohdutuksen kaipuu sisälläni kasvattaa hedelmää. Marraskuun routa silloin kuristaa kaulaa se jalkojemme alle pikkuhiljaa talven palkkeja naulaa.Nainen sekä mies he ovat keskenään onnellinen pari .Se on suuri salaisuus jota kerrota ei maailmalle. Se on harva kuka sen ties. Joulukuuhun polkumme milloin  käy.Silloin vielä.ei tiernapoikia Joensuun kadulla näy.Laitan vauhtia valtateihin matkustan sinne ja tänne etsin sitä kultaista ajatusten jyvää joka on salainen Graalin malja tai avain Pandodan laatikkoon. Mitä sainkaan minä Äiti maan tytär ja mitä saikaan hän Isä maan poika . Me saimmeko vain vuoden vaihtuessa 2023 meen hallituksen päätöksiä jotka ovat kuin mätiä omenoita?(c)tanninen satu 10.09.2022

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Sateen äänet

 Sateen äänet

puun lehdet
syksyn alle jääneet
tunnet hänet
säkeiden sitojan
hermeettiset runot
niitä kirjoitit
tässä ajassa eniten
melodiset tahdikkaat
lauseet Seidan
rumpukalvojen värinää
maapallon akselien tärinää
Saturnuksen sirppien
leikkaavaa ääntä
niität mitä kylvät
silmissäni unenmaassa
tanssivat kadonneet
Atlantiksen pylväät
nyt vaikenen olen
hetken hiljaa
unohdan hermeettiset
sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto