Translate

tiistai 28. helmikuuta 2017

Keväällä


Sinä keväänä tulivat jäät ryskyen
ulappa huusi tuskasta, kirkui
lokkien kanssa kilpaa.
Aurinko oli anteliaalla päällä
lämmitti polttavalla porotusella
kaikkialle minne vain sai
säteensä sovitettua.
Minä sukelsin ajottain
mieleni labyrintin sokkeloihin.
Luin kirjoja, kuuntelin niitä 
äänenä. Kevät se oli viruksien
riivaama taistelukenttä,
athsii siellä, ja täällä.
Noro virus nauraa hekotti
heikkojen helmoissa.
Se huuti suureen ääneen omaa
mahtavuuttaan, olen vahva,
olen voimakas. Kaadan
suuret diktaattoritkin silloin
kuin haluan. Minua ette pääse
pakoon. Niin se uhosi, ja
meni kasvattamaan voimiaan
vanhan mummon lautalattian
rakoon. 

Ikkunalaudaltani näkyy meri

Luin Ari Kokkonen kirjan Ikkunalaudaltani näkyy meri
Kirja oli proosallinen runomuotoinen yhtenäinen tarina
minun mielestäni jaettu eri sivuille omiksi runomuotoisiksi osiksi.
Kirja on loistavan koukuttava kerralla oli pakko lukea loppuun.
Tekijä on taikurimaisen taitava yhtä hyvä kuin Tove Jansson
tekstiä lukiessani koin sadunomaisen skifityylisen vivahteen taustalla. Välillä mieleeni palautui nostalgisia muistoja ohjelmasta Peaton place tai tunnetiloja parhaimmista Aki Kaurismäen elokuvien kohtauksista. Kirja on pakko lukea, että tietää kuinka hyvä se on. Illalla mietin miten arvostelun kirjoittaisin, mutta sanat loppuvat sen tunnelmien 











torstai 23. helmikuuta 2017

Don Quixote's battle



  No life ever go
According to the formula, a
the formula does not know how to draw one.
It is not enough billionaire wealth,
does not heat purchased from love.
The sun may rise
Spring ears are sensitive
to hear the first
migratory birds rattle sounded.
I was born that way
partly painter shore sky.
On the other lead of the self
a set of fiddling, lest they
downward to fight without a second thought
toward destruction. Life is
like Don Quixote fighting
against windmills.
I can dress well
Don conscience
Quixote Manchalaisen
rusty armor.
Where is the donkey for me
own Rosinatella
to ride the battle arena?


Don Quijoten taistelu

 Ei elämä koskaan mene
kaavan mukaan, sellaista
kaavaa ei osaa piirtää kukaan.
Ei riitä pohatalle rikkaus,
ei lämmitä ostettu rakkaus.
Aurinko nousta saa
kevään korvat ovat herkkänä
kuulemaan ensimmäisten
muutto lintujen helisevät soinut.
Minä synnyin tällaiseksi
osittain taivaan rannan maalariksi.
Toiselta minältä johtamaan
joutavien joukkoa, etteivät he
syöksy taistelematta suin päin
kohti tuhoa. Elämä se on
kuin Don Quijoten taistelu
tuulimyllyjä vastaan.
Voin pukeutua hyvällä
omalla tunnolla Don
Quijote Manchalaisen
ruosteiseen haarniskaan.
Missä on aasi minulle
oma Rosinatella
ratsuksi taistelu areenalle ?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Luonnon atmosfääri


Vapiseva maisema pudottaa
kevyen lumen olkapäiltään,
ja metsästä kuuluu humisevan
harjun matalaa mumisevaa ääntä.
Saan ryöpyn lunta niskaani,
tunnen sulavan lumen valuvan
väristyksenä selkäni kaarilla.
Olen hereillä siinä hetkessä
paikassa tilassa avoimin mielin.
Kaikki unelmani suruni 
hetkeksi nielin, ja kurkussa
viipyy kuiva pala.
En itkemään tässä luonnon
atmosfäärissä ala , luonto on kuin
hyvä lepo yön yli lohduttavassa
höyhen saaressa. Sanat polttavat
joskus mieleen käryäviä reikiä
joita et voi kokoon harsia
koskaan. Voit kokeilla niitä
paikata pitsikirjonnalla,
kauniita arpia voi ylpeillen
näyttää , ikäviä muistoja
positiiviseen energiaan käyttää.
Älä anna mielen katkeruudella
itseäsi täyttää.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Satiirisesti


Pukit reunoilla kaalimaan
on laitettu ihmisyyttä vaalimaan
ne tahtovat vain millä keinolla
tahansa valtaa omaisuutta
itselleen haalimaan.
Vieläkö muistamme noita
Suomen iki honkia, villejä
kuusikoita, hämärää tanssimassa
yli suomaan. Kuinka me 
synnyimme tänne maahan
missä poliisi on ystävämme.
Missä on suo, kuokka sekä
Jussi, esi-isien unohtama
tuluspussi ?
Katajainen kansa on poistunut
Kalevalastansa, ja valekalat
altaissa kasvatetut lohet
ovat juhlapöytien koukuttava ansa.
Satiirilla vai huumorilla
vielä joskus kasvaa hyvin hilla
noilla myrkytetyillä soilla.
Kätkäläisten jälkeläiset
pomppivat kuin kaniinit
hyllyvillä hetteillä sinne
tänne. Sitä samaa on
päivästä päivään elämämme.
Jännitystä tai ei kuka
järjen kaikesta jälleen vei.


tiistai 14. helmikuuta 2017

The morning may give way to brown



The morning lignite already must give way
day of repelling it away.
Happy days, I often
the rise time. I rely on internal
peace, the magic of the writer's thoughts.
Many cries when allowed to remain behind,
Spring gets me arriving comfort.
Now is the spring the mild winter weather.

Day new already become a must,
my heart loves spring.
House window suburb other,
through the winter with snow and ice.
The lights go out in the morning, white,
beautiful snowy today is March.

March is the point already,
try a ram on time
spring to tread the road of destiny.


Aamun rusko väistyä saa



Aamun rusko jo väistyä saa
päivä työntää luotaan sen pois.
Onnellinen olen usein päivän
nousun aikaan. Luotan sisäiseen
rauhaan, kirjailijan ajatusten taikaan.
Monet itkut silloin taakse jäädä saa,
minua kevät saapuva saa lohduttaa.
Nyt on keväinen leuto talvisää.

Päivä uusi jo tulla saa,
sydämeni kevättä rakastaa.
Talon ikkunasta  lähiön nään,
läpi talvisen lumen, ja jään.
Valot sammuvat, kun aamu valkeaa,
luminen kaunis on tänään maa.

Maaliskuu kohta jo on,
koittaa oinaan aika
kevääseen polkea tie kohtalon.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Unettomuus


Kuulen jokaisen yön oudon äänen,
ne ovat vieraita viestejä planeetalta
numero kaksi
tahtovat kai maailman muuttaa
paremmaksi.
Minä haudon ääniä annan aivoille
energiaa muuttaa ne sanoiksi
ei anna yö levollisen unen päälleni tulla.

Ja minä hengitän hapetonta
ummehtunutta ilmaa
telkkari ruutu kohtaa lopettaa
ohjelmien näytön tulee vain
rahiseva ääni , ja kuva kuin 
lisää riisiä Kiinalaisille
Tässä pääkopassa onko kaikki kunnossa?

Ei tuo se unta, kun elää
mielikuvissani koko outo Mikä mikä
maan valtakunta.
Tule Nukku Matti tänne
ole niin kuin hyvä ystävämme.
Tahtosin niin vaipua unen syliin
välttyä painajaisilta, niiltä
kevykenkäisiltä naispaholaisilta.

Silitän hellästi omaa päätä
vaikka varmaani ovat melkein jäätä
en moiti tätä oikuttelevaa outoa säätä.

Kuulen jokaisen yön oudon äänen,
ne ovat vieraita viestejä planeetalta
numero kaksi
tahtovat kai maailman muuttaa
paremmaksi
Minä haudon ääniä annan aivoille
energiaa muuttaa ne sanoiksi
ei anna yö levollisen unen päälleni tulla.


Compartmentalized



 You cross me to hang
high place and blood
discoloring tears
taste bitter.
Why does it have to be so
can not find a lonely martyr
the way to paradise.
I live my life of its own spectacle,
and the head of it to the inside of the fool
distributed. Where are those parts of the
Gone With the Wind Sharlett, and
dancing ballerina of the Imperial
ballet?
I do not need to imitate
Organ grinder monkey, inside
always always breed of its own
remarkable rebellion.
It's semi-famous musician
bitter with my charisma in front of me
It is no longer her face book
friends of show. He removed me
friends nailed to the cross
named among the poor poet.
A friend what you put in the tray
me stubborn fellow?
I write a poem I icy
I refuse compartment holy mediocrity
I take the ankle shackles a slave.
I do not lick it as soon as the air
next to my mouth drops, I will not bow to
the authority which the shackles of their own ankles
on his journey.
My writer's plate below
it is another me tight Director,
which sits tightly Association
cash on top of the chest. I know myself
Patron of the world's children as well as mothers
sometimes it backfires me,
and perhaps it is death to me.

Lokeroitu

 Sinä ristille minut naulasit
uhrikukkulalle veren
värjäämät kyyneleet
maistuvat katkeralle.
Miksi sen täytyy olla niin
ei löydä yksinäinen marttyyri
tietä paratiisiin.
Elän elämäni omaa näytelmää,
ja pääosa siitä sisäiselle narrille
jaetaan. Missä ovat ne osat
Tuulenviemän Sharletin, ja
tanssivan ballerinan Keisarillisen
baletin ?
Minun ei tarvitse matkia
Posetiivarin apinaa, sisälläni
kasvatan aina aina omaa
merkillistä kapinaa.
Se puoli kuuluisa muusikko
katkeraksi minun karismani edessäni
käy eikä häntä enää naamakirjassa
kavereissani näy. Hän poisti minut
ystävistään naulasi ristille
nimesi joukkoon huonojen lyyrikoiden.
Ystävä mihin lokeroon laitat
minut lähimmäisen itsepäisen?
Minä kirjoittaa voin riimin jäisen
en suostu lokeroon pyhän keskinkertaisuuden
en nilkkoihin ota kahleita orjan.
En nuole heti sitä mitä ilmasta
suuni viereen putoaa, en kumartele
esivaltaa joka omat kahleet nilkoissa
eteenpäin taivaltaa.
Minun kirjailijan kilven alla on
se toinen minä tiukka johtaja,
joka istuu tiukasti yhdistyksen
raha kirstun päällä. Tunnen itseni
maailman lasten sekä äitien suojelijaksi
kostautuu se joskus minulle,
ja ehkä on se minulle kuolemaksi.



lauantai 11. helmikuuta 2017

Mother Earth's daughter


Guest, casual and familiar, or celebration jerkin. 
Dreaming of Queen of the World 
waiting for the next frogs, 
which could kiss in front of the prince charming. 
How to Eden East ,will grow only 
the envy of strong wood. 
They are seeds of the mother of the bust 
drops, the growing generation 
the heart driven by a strong 
viper venom.

I hope, and I'm looking for until the front 
a thick impenetrable wall. 
Dead-end striking the brow bone. 
The author of thick plate around 
build, it beats even the worst 
storm cloud, 
portion in which the mother earth always gets. 
I say to my side, I 
tooth and nail to catch. 
Memories fade over time, 
still my soul to the big screen, 
always reflected in the past 
the same beloved images.


Äitimaan tytär


Vieras, ja tuttu arkinen, tai juhlanuttu.
Haavemaailman kuningatar 
odottaa sammakkoa seuraavaa,
josta voisi pussata prinssin hurmaavan.
Kuinka Eedenistä itää, kasvaa ainoastaan
kateuden vahva puu.
Niitä siemeniä äitimaan povelle
putoaa, niistä kasvaa sukupolvi
jonka sydäntä ohjaa vahva
myrkky kyyn.

Toivon, ja etsin kunnes edessäni
on paksu läpipääsemätön seinä.
Umpikujaan iskeytyy otsa luu.
Kirjailija paksun kilven ympärilleen
rakentaa, se voittaa pahimmankin
myrskypilven,
joita äitimaa osaksensa aina saa.
Minä sanojeni laidasta pidän
kynsin hampain kiinni.

Muistot aikaa myöten haalistuvat,
silti minun sieluni valkokankaalle,
heijastuvat aina menneisyydestä
samat rakkaat kuvat.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ihmisen elämää


Lampaan mustan niityllä näin
se tanssi sillä villat hulmuten
oi missä on puhdas pulmunen
ehkä seassa susien julmien ?
Minulla on liikaa jäljellä 
tuota ylijäämärakkautta.
en tahto silti rakastaa ihmissutta.
Enkä miestä joka kulkee
ketunhäntä kainalossa,
jossa rexona on pettänyt.
Mikä on hyvää ihmisen elämää
kuka siitä selvää osaa ottaa?
Minkäs sille voi, että yksinäisyys
joskus köyden punoo kaulaan
miehen taikka naisen, maailman
alistuvan alamaisen.
Liian usein sattuu noita outoja
sattumoita, kun joku sinuun rakastuu
Joskus hullun lailla kosii sinua mies
joka selkärankansa kovin heikoksi ties.
En ole mikään palvottava madonna
tahdon löytää ihmisen joka
sieluun asti silmiäni häikäisee.

Väsyneet maan

Odota minua olen täällä
pehmeän poutapilven päällä
silloin kun minua ei enää
maanpäällä näy jalkani
enkelin kepeydellä ilmassa
eteenpäin käy.
Toivoa voi aivan liikaa
rakkautta rajatonta maailmaan,
vaikka ei saa ajatusta kirkasta
aamusta iltaan kantamaan.
Päivät sykleinä kulkevat
hämärästä hämärään,
kukaan ei voi tietää
määränpäätä kohtalon.
Tuleeko koskaan joku
joka osaa lohduttaa liian
väsynyttä matkansa tallaajaa?
Helmikuu kohta helisyttää
pakkausurkuja, ja aamu
saapuu liian aikaisin.
Väsymys se viipyy aina vierelläni
ikuisen ystävän siitä sain.
Kuuntelen kaikuja elämän
tunnen nostalgian tuulahduksen
kunnes suljen sieluni kaipauksen.
Aamu saapuu aina liian aikaisin
minä nukkua levollisesti tahtoisin.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tankeros Love country

It is over loyalty
Run your brother's friend
you already visit on the heels of
and the light of reason
his eyes showing.
Brother has risen brother
Against sister runs
escape with the children.
There is Humppila
Trump land, and places
which hopes to find
burning eyed friend.
Arriving Saturday, and
child day lollipop candy
in honor of his mouth got.
Let battle commence windmills
the Wild Willy & Big deal
Riding on again as soon as June is.
A woman gets beaten when rockabilly
the dress as the Queen of position again.
The man and the jealous mind, it is not
ideological direction of a new one. Where is
The future of a lonely hermit?
Finland is Tankeros Love country.
chaos as the mother of the cancer
breast nodules grow.
Big dreams as Ganster
at six o'clock in the morning
quietly crept into the writer's brain.
He feels a strange world
of spin, not as a man of Mikkeli.
After Saturday Comes Again
Sunday is moving
end point, say a friend
that you remember me like this
under the philosophy.


Tankeros Love maa

Se ohi on lojaalisuus
juokse ystäväni veljesi
sinun kannoilla jo käy
eikä järjen valoa
hänen silmissään näy.
Veli noussut on veljeään
vasten sisko juoksee 
pakoon kera lasten.
On olemassa Humppila
Trump land, ja paikkoja
joista toivoo löytävän
palava silmäisen ystävän.
Saapuu lauantai, ja
lapsi tikkukaramellin karkkipäivän
kunniaksi suuhunsa sai.
Taistelu alkakoon tuulimyllyjä
vastaan Wild Willy & Big deal
Riding on pian kesäkuu jälleen on.
Nainen turpiinsa saa, kun rockabilly
leninkiä kuin kuningatar kantaa taas.
Mies sekä mustasukkainen mieli se ei ole
aatesuunta uus. Missä on
yksinäisen erakon tulevaisuus ?
Suomi on Tankeros Love maa
sekasorto kuin syöpä äiti maan
rinnoilla kyhmyjä kasvattaa.
Isot unelmat kuin gansterit
kello kuusi aamulla 
hiipivät hiljaa kirjailijan aivoihin.
Hän katsoo maailmaa oudosta
vinkkelistä ei niin kuin mies Mikkelistä.
Lauantain jälkeen saapuu jälleen
sunnuntai on kulkemassa
loppu pisteeseen, sano ystävä
että muistat minut tällaisena
filosofian alaisena.


perjantai 3. helmikuuta 2017

Raamit kaulassa

Raadot eivät enää huuda
tahdomme harmoniaa
silloin ei ole enää tietä
Narniaan. Minä kammioon
sulkeudun, ja erakon
kaapuun pukeudun.
En löydä tietä valon
käydä sydämeen sisään
silti huoneen pimeyttä
apukeinoin lisään.
Mikä on valon sekä varjon
valtatie, joka talven kevään
sisään sulavasti vie.
Keitä me pelkäämme.
Ja raamit kaulassa 
ihmiset kirjahyllyyn
asetamme. Mitä maamme
yhtenäisyys on, kun
rasismin ruoska liian
vahvaan lyöntiin käy
ylle kansamme tään.
Tätä pohtimaan minä
erakon kammioon jään.


And the frames around your neck

Carcasses are no longer cry
we want harmony
then there is no way
Narnia. I chamber
close, and the hermit
I'm wearing a robe.
I can not find the way of light
go to the heart in
still room in darkness
Support Resources allowance.
What is the light and shadow
highway that winter spring
in gracefully takes.
Who we are afraid.
And the frames around your neck
people bookcase
we set. what our country
Unity is when
scourge of racism too
strong beats it
upon our people to.
This is to reflect on the I
hermitage ice chamber.

torstai 2. helmikuuta 2017

Hullabaloo (poem Thursday's challenge)


It was the kind of February
razzmatazz and I bowline
morning I woke up yawning
Speech vessels of the mouth of the very wide-open.
Inside the man lived in a small
become as sounding modules but.
I wish my grandpa,
which would be fine polished samovar
as well as an island with a hermit hut.
Hui hai quite a hullabaloo I can not take any
crazy chatter pack sorrows only
receive a call nature's own symphony.
I sometimes lost control of reason
still I do not want the ship in Tallinn.
The only sounds are nature's own
I do not want to hear any sounds,
that feels like my skull crack.
February razzmatazz of its own
I listen to the wind in the trees to dance
coldness seems skull
as well as in closed cells. America
call crazy trumpet trump Trump
there telephone wires are hot
Trump Trump is the day swear word.


Hulina (runotorstain haaste)

Se oli sellainen helmikuun
hulina sekä pulina minä
aamuun heräsin haukotellen
puhekalut aivan ammollaan.
Sisällä ihmisen asui pieni
helisevä kammo vaan.
Olisipa minulla vaari,
jolla olisi kiiltävä hieno samovaari
sekä erakkomajan sisältävä saari.
Hui hai hulinaa en kestä yhtään
hullua pulinaa pakkasurut ainoastaan
saavat soittaa luonnon omaa sinfoniaa.
Minä joskus hukkaan lanttuni hallinnan
silti en tahdo laivaan Tallinnan.
Ainoat ovat luonnon omat äänet
en tahdo kuulla sellaisia ääniä,
että tuntuu kalloni halkeaa.
Helmikuu sen oma hulina
kuuntelen tuulen tanssia puissa
kylmyys tuntuu pääkallossa
sekä umpiluissa. Amerikassa
soittaa hullu trumpetti Trump trump
siellä puhelin langat käyvät kuumana
Trump Trump on päivän kirosana.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto