Translate

lauantai 9. syyskuuta 2017

Matka syksyn sydämeen



Oi elämäni rakkaus
sisälläsi särkynein sirpalein.
Narsisteja syntyy särkyneistä
ihmisistä. Meitä maailma
pitää pilkkanaan,
syyskuun kohmeeseen vaipuvan käärmeen
nilkkani ympärille ristiksi
matkalle syksyn sydämeen saan.
Herään aamuun liian ahdistavaan,
nukuin pitkään niin kuin
Ruusunen tunnen ihollani
painon vuosikymmenten.
Sisälläni sydän silti nuori on
polttaa ikävä kaiho lohduton.
Rakkauden raunioilla
käryävä kasa karman
hiiliä on.
Aikamatkalla on liian helppo
matkustaa sisälle sammuneeseen
rakkauteen  tai filosofian viisauteen.
Kuka keittää minulle yksinäisistä
ysksinäisimmälle aamuteen ?
Minä vaivun jälleen horrokseen
näen unta kuinka käsivarret
kiedot ympärilleni, ja lohdun
särkynyt sydän silloin saa.
Aika myrskyn lailla
syksyn sydämeen ratsastaa.

Journey to the heart of autumn



Oh my love of life
within broken fragments within you.
Narcissists are generated from breakouts
people. Our world
flout,
a snake hanging in September
around my ankle
to travel to the heart of autumn I get.
I wake up in the morning too distressing,
I slept for a long time like that
I feel the rose on my skin
weight decades.
In my heart, the heart is still young
burns the unlucky cat lazy.
With the ruins of love
a creeping pile of karma
there is coal.
Time travel is too easy
travel inside out
love or philosophy wisdom.
Who cooks me for lonely
in the most mundane mornings?
I'll bother again in horror
I see a dream about how the arms
the information around me, and the comfort
the broken heart then gets.
Time with the storm
fall into the heart of the rides.


tiistai 5. syyskuuta 2017

Sateen nuolema nainen


Sateen nuolema nainen
mikä on matkan pää mainen
oletko rietas, vai katuvainen?
Äiti maa imettää meitä
juuriensa alle eksyneitä.
Tyhjyys käsivarsilla 
mereen hukkuneet ihmislapset
naiset, miehet, harmaahapset.
Olen nähnyt aivan liikaa,
liian vähän tuntenut rakkautta,
liian vähän juonut elämän mettä,
liian vähän juonut elävää vettä.
Niin ovat vuodet pyörineet
elämän sirkkelissä,
ja repineet terät 
ihoni pintaa
reittä, vatsaa, pulleaa rintaa
koskaan kysymättä
elämän hintaa.
Olen saapunut perille
vuosien myötä juossut
joutavan jäljillä etsien työtä,
ja kaiken toivon menettänyt
ajan myötä.

Wind blowing


You might be time for you
stood, and they could fall
bursts into bloom again
cherry. Heart
is somewhat restless, and
inside of me dancing with butterflies in March.
I'm as restless as a friend
Peter Pan and fairy dust
charisma-like atmosphere
spread. I've noticed
when I fly above the rainy bestow,
Goblins and tired
climbed the autumn darkness
arrival at the caves.
It may be sometimes so
that I fall in love too much leprechaun
to shed tears.
Now, today is thus look forward to
blowing the wind of fate,
I want a secure nest
winter comes from
sheltered cavity.


Tuulen puhallus



Sinun kohdallasi ehkä aika
seisahtuu ja syksyn tullen
kukkaan puhkeaa uudestaan
kirsikkapuu. Sydän
on hiukan levoton, ja
sisälläni tanssii perhosten maa.
Olen yhtä levoton kuin ystäväni
Peter Pan , ja keijupölyä
karisman kaltaista ilmaan
levitän. Minut huomataan
kun lennän yllä sateisen suomaan,
ja menninkäiset unisina
kömpivät syksyn pimeyden
saapuessa luolistaan.
Voi olla joskus niin
että kiinnyn liikaa menninkäisen
vuodattamiin kyyneliin.
Nyt tänään on näin odotan
puhallusta tuulen kohtalon,
tahdon turvallisen pesän
talven tullen paikasta
suojaisen onkalon.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Maailmanpyörä palaa


Joku palvoo rakkautta
toinen lietsoo vihaa
kolmas palvoo vain
himoa hamuaa lihaa
levottomat lapset
kiertävät ympyrää
häntiensä ympärillä
pyörivät pitkin pihaa
sydän ei koskaan totu
ikävään ilo on kuin
ilveilevä klovni
tai mykkä miimikko
Turun torin veren tahraamilla
kivilliä
minä olen erakko
tai tanssin hiilillä
katson maailmaa
alta kulmieni salaa
pelkään terrorismin peikkoja
mielettömiä ISIS taistelijoita
moraalilta heikkoja
en kumarra Mekkaan päin
minä palavan maailmanpyörän
lumoihin tuijottamaan jäin.


perjantai 1. syyskuuta 2017

Syyskuun kyy


Aina kevään tullen me
paskiaiset toisiimme
kuin takiaiset tarrauduttiin.
Kesän yli toistemme
sylissä raahauduttiin.
Sitten kun syksy saapui
sinä simpukan helmen
lailla kuoreen piilouduit.
Minä maailman laineille
yksin kellumaan jäin
ja ikävän, kaipuun kyyneleet
tulvimaan maailman sai.
Sekosin päivistä tiennyt en
oliko arki vai sunnuntai.
Hukkasin sisältäni onnen
ilosta syntyvän huomisen.
Kovat myrskytuulet ovat
vielä edessä päin, tänään
minä hengähdän välissä
tuulen, ja sylissä sateen.
Toiveita unelmien matkalla ;
pimeys ei saa elävänä haudata
meitä toisiimme kiintyneitä.
Syyskuun kyy naisen nilkan
ympärille kietoutuu.
Peter Pan on sammattanut
sisältään liekin kujeilevan.
Kysymyksiä mielestä
ilmaan nousee taas,
minä illan tullen yksin
huoneessa kuljen. 
Kesän lämmön muistojen
arkkuun suljen. 
Sytytän kynttilään liekin
sen varjot seinille lepattaa.


Käärmeenkielinen syyskuu


Rajut raiteet juna-asemien välillä
itsemurhien vahinkojen verellä
värjäämät
miten pärjään syksyn tullen
kuiva kelo tunteet senkin sisällä
epätoivo kolkuttaa pehmeään
kaarnaan
minä joskus joutavia saarnaan
joronjäljillä pyörin ympyrää
hännän perässä
minä synnyin sanojen Sammon
takojaksi kultahippuna 
kuona erässä
Satu Waltari hänen mukaan
nimi tytölle annettiin
kultatuolissa muutama 
kuukausi vauvana kannettiin
sitten Hämärän matkamiehien
mukaan annettiin 
ajattelen mitä ajattelen
yksinäisyys joskus käärmeenkielellä
korvaani kuiskaa.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto