Ajatustenvirran kanoottimatka

Käsin kulunein

minä vuoteen sijasin,

sydämeeni petasin.

Haavat rakkauden

sinne peittelin,

alle ajan patinan.

Alle arjen kituvien ajatusten

natinan.

Aika eteenpäin

kuluu, ja laulu soi.

Mollia, duuria, laihdutuskuuria.

Elämän synnyttämisen

makkarat vyötäröäni koristaa.

Neljä prinsessaa kanootissani,

elämän virralla meloa mukanani

saa. Elämän kirkkaat neonvalot,

hohtavat elämänvirtaani,

valoa kalpeaa.

Joskus aurinko paistaa,

joskus rakkaus virrassa

ohi virtaa, minua koskettaa.

Olen vapaana virran viedä,

sisälläni en kahleita

elämän koskaan siedä.

Sielussani vain pitkä kalpea

cowboymies kitaransa

kanssa aaveena ratsastaa.