Runoni
sinulle on vain
tahroja
paperilla.
Älä
niistä minulle suutu.
Minä olen
minä,
en
miksikään muutu.
Sinä olet
sinä,
tartuit
minun sieluuni.
Siellä on
kuvaasi heijjastava kuvaruutu.
Mikään ei
runoistani
miksikään
muutu.
Patajätkä
pakan alimmainen,
muusani,
rakas, vaillinainen.
Runonlaaksojen
reaalit ruusut
ne on
muoviset,
sateen,
pakkasenkin, pesun kestävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti