Translate

perjantai 3. tammikuuta 2020

Juicen atmosfääri

Minä vielä muistan sen
mummon vihaisen.
Hän ristejänsä pistäviä,
teräviä, suustaan
uskonvarjolla sinkoilee.
Minä hänelle säälivästi
hymyilen, ei haukku
haavaa sisälleni tee.

Taas odotan sitä aikaa,
kevätpurojen nyt taikaa.
Vesi tammikuussakin,
nyt lumen keskellä
valuu, lirisee.
Se onko hetki heikon luonnon,
hetki saasteen mustan huonon.
Saastutimme sen luonnon vuonon.
Öljyläikkä sotkee villiketun kuonon,
minä saan siitä omatunnon huonon.
Annan riimien, sointujen, mennä
jonoon ulospääsyänsä odottamaan.
Maailma se kohtelee mua väärin,
kusettaa saa mielin määrin,
minä taisteluun hihojani käärin.
Muistan Juicen luoman sanojen
atmosfäärin, niiden jäljillä
kuljen vikkelin soinnuin, säärin.
Nyt aika talven ohi voit jo mennä,
toivon kevääseen jo tuulet lennä.

© satu tanninen

Linnunradan matkaajille


Kärsien me rakastetaan
maailma on yksi suuri
tunteiden viidakko
jonka yllä on riippulukko
kirjailijat naulitsevat sanat
lyriikan uhrikukkoloille
kirjoittavat riimit
kaupungin kaduille
tai upottoville soille
minun ajatusten juoksu on
joskus kuin umpikuja
silti uskoni on luja
vaikka alikossa ajoittan pyörin
ja pelastukseni voi olla kuiva katuoja
antakaa armoa niille
jotka sitä anovat
uskoa niille jotka sitä vaativat
rakkautta rajatonta niille
jotka roskiksista jätteitä kaapivat
rauha niille sieluille
joiden ruumiit maassa maatuvat
ja nostakaa pystyy ne
jotka heikkouttaan kaatuvat
sillä elämä on kallein lahja
maailman kujien kulkijoille
linnunradan matkaajille

Tunnet tapani


TUNNET TAPANI TULLA
se on aina harkittu päätös
tunnet myös tapani mennä
silloin sumu kannoilleni laskeutuu
aamu sarastaa valo koettaa parastaan
unet ihmisen silmistä karistaa
olenko elämän varas taas
ikävöin tai en kuljen huomiseen
ajan aalloilla kelluen joskus
muistan Uimaharjun sellutehtaan
pistävän hajun sen
eilisen muistoja silloin sisälläni
tutkien kuuntelen
tehtaan kuoron varjossa
lauloin minäkin Mistä löytäisin
sen laulun se oli se Kiti Neuvojen
esittämä laulu mummolan seinällä
oli Enzo GUTZEITIN havupuutaulu
paperitehtaan miehet kotiin toivat
ison tilipussin joku niistä
soitti bändissä kera Jussin
minun mummola oli se Nousevan auringon
talon korvike

Temperoitu


Olen sinun sylissäsi pian
temporoitu hyvä punaviini
ja sinä kasvat kiinni nivusiini
ja aika iskee vuosirenkaat
poskeen ihmiseen
ja minä olen sinua kohtaan
liian anteeksiantava ja
rakkautta läpi vuosikymmenien
taakkana kantava
olen päiviesi ehtoollinen
sinä minun egotrippi
aurinko tai kuun loiste
askelteni toiste
ovelta ovelle tieni
aina kuin bumerangi luoksesi vie.
Mitä jälkeeni jää
sen jälkeen kun sisältäni
elämä kokonaan häviää
tämä aika vuosineen
on kuin silmänisku
vaihtuvin muotikuosineen

Elossa


Minä viihdyn hetken
auringon kilossa surussa
tai ilossa
tammikuu alkaa harmaudessaan
milloin päivät tuovat auringon?
Pelko kannoillani käy
turhaan pelkäänkö oi
kuinka rakkaus kestää voi
rakkautta siunata saa
ennenkuin kevät kasvaa
hetken täällä talvi viipyä saa
helmikuu helkkyen kevättä
kohden ratsastaa
maaliskuu kevään jo
luoksemme tuo.
Olet mielessäni kuin muisto
nuoruudesta jossa
juurien paikkaa kaivataan
omaa tilaa elämässä raivataan.
Minä lauluja liian usein kirjoitan
olen elossa taas,
vanhassa kelossa
ihmeen kaupalla alkaa
oksa kasvaa taas.
Liukkaat lyriikan kielet
melodiseksi rasvataan,
ja lyriikat tarinoiksi kasvavat
vauhdilla

Muistoja


Muistojen aarteet
kesäiset hetket
hellät silitykset
valokuviksi muuttuvat pumpulipilvet.

Taivaan sinestä palan talven
neuleeseen laitan.
Auringon lämpöä sitä kaipaan,
tämä tammikuun pian väistyvä pimeys
sai sen aikaan.

Veden peilistä maiseman vangitsin,
ylväänä uivat joutsenet runoon
kirjoitin.
Kedon kukkien herkkä kauneus,
ja hellepäivän ihanan raukeus.
Lintujen aamuyön konsertin,
mielikuvien aarteena tallennin.
Kastepisaroiden helmivyön,
ja pöllön huhuilun keskellä
kesäyön.
Ja elokuun pilkkaavan hämärän,
kun kuu loi hohdetta ylle maailman.
Nyt veden pintaa peittää jäähuntu
ja ilmassa on purevan
pakkasen hallainen tuntu.
Minä kylmillä sormilla naulaan
jäänauloja talven arkkuun,
ja kevät sen odotan saapuvan jälleen.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto