Kelopuu

Oksitonia ilmassa ,pilvessä leijun,

silloin tällöin.

Se on hauskaa, siivet alle saan,

ilma kantaa. Voin lentää vuorienkin

taa. Hän joka osaa kaiken,

voi tehdä mitä vaan.

Puusta vuolla lapsen,

koettaa henkeä siihen puhaltaa.

Minä olin se kelopuu,

joka hedelmää kantoi,

kymmenen hedelmää

itämään alkoi.

Neljä niistä vain jaksoin

loppuun asti kantaa,

neljä kertaa prinsessoille

nimen antaa.

Ei tullut perintöprinssiä,

siitä sain monesti kuulla,

olin huononainen,

sen kuulin usein

mieheni suulla.

Pojasta ei nyt polveni

parane, tytöt minulle

poikia antaa.

Vävyjä odottelen,

kirjoitan, sanoilla

värjäilen purppuraa

taivaan rantaan.