Olen tänään eksyksissä,
käännän laivan keulan
väylään missä
luotsi ohjaa kohti
luottopohjaa.
Laivan vie sinne
turvallisille
vesille.
Olen suuri tai olen
pieni, tiedän kyllä
selvän tieni.
Niin paljon me yhdessä
maailmaa särjettiin,
palasista liimasimme
diskopallon kattoon
pyörimään.
Minä ajanhampaisiin
purtavaksi jäin,
siitä irrottauduin
selvin päin.
Niin turhaa on
sitä rakkautta
maailmassa sisällänsä
säilyttää.
Nyt olen niin väsynyt,
siihen että ,ympärilläni
yhä maailma akselinsa
ympäri valittaen
pyörähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti