Translate

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Minun Suomi


Minun Suomi.
Tämä eu: n orja
nöyrtymässä, alistumassa.

Talven vallan alla,
alamaisia esivallalle
vilusta väristen.
Piiloudumme koti nurkkaan,
kylmyydestä täristen.
Häpeämme uusavuuttomuutta.
Ennen oli miehet rautaa,
naiset terästä,
lapset syntyivät kuonasta,
jäte-erästä.

Maa oli syntinen laulu,
kahdeksan surman luodin kotimaa.

Lumen verinen pinta,
arkut alttarin edessä.
Elinkautinen, mies, pontikka pullo,
ja potku aseen iskurin perästä.
Kiväärin kiiltävä lakka,
huulessa roikkuva holkkitupakka.
Vielä minä muistan sotainvalideja,
kunnioitan kuusikon sankareita.

Karujen korpien kankaiden taisto,
suon, kuokan, ja Jussin vaisto.
Lampien, soiden petollinen kehto,
isänmaa, itsenäisyys, ja elinehto.

Tämä karu Suomenmaa,
käppyrä männyt halaamassa taivasta.
Jokien jäiden kylmät kyhmyt,
äitimaan suonikohjut.
Talven, hankien alla piilossa.
Meidän Suomemme,
alistuneena talven vallan alle.
Minä vielä heikkona vikisen,
kirjoitan viestin maailmalle.(c) tanninen satu

Hyvää Kansallisista veteraanipäivää

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Sain haasteen kolme sanaa Keväisen veden rantaan, ja aikaa 10 min tehdä laulun teksti. Tässä tulos : Keväisen veden rantaan


Keväisen veden rantaan
askeleeni käy.
Ei rinnallani toista kulkijaa näy.
Viileän toukokuun
samettinen poski,
yöllä unessani poskeani koski.
Viilensi ikävää,
kaipaan ihollesi, saapuisitko
luokseni, ja tarttuisit minun käteeni.
Pelkäät liikaa rakastua,
vaikka haluat minua.
Sinä minua aina ohimennen suutelet,
kun ohitseni kadulla kävelet.
Yhä meillä ovat yhteiset sävelet.
Niin kirkkain silmin ollaan me vielä
tähdet tämän yhteisen elämän filmin.
Rakastan kevään kaihoisaa melankoliaa,
kesän usvaisia lämpimiä öitä.
Halajan pieniä onnen muruja,
en kaipaa murheita, en loputtomia suruja.
Elämä esirippunsa joskus eteemme
sulkee, joskus sen hetkiseksi raottaa.
En tahdo sinua tällä elämärattaissa kadottaa.
Tämä hetki tässä, on onnea taikka kaipausta
täynnä. Kaikesta suurin onni on täällä
omistaa suuri joukko rakkaita ihmisiä.
Olen ikuinen oppilas elämän,
sille teen usein uuden sävelmän.
Elämä se joskus on kuin liikaa kuohuva koski.
Toisinaan taas liian tyyntä, myrskytöntä ulappaa.
Yksi tarina sopii lauluun kerrallaan,
toiselle taas uusi laulu tarvitaan.
Keväisen veden rantaan
askeleeni käy.
Ei rinnallani toista kulkijaa näy.
Viileän toukokuun
samettinen poski,
yöllä unessani poskeani koski.
Viilensi ikävää,
kaipaan ihollesi, saapuisitko
luokseni, ja tarttuisit minun käteeni.
Pelkäät liikaa rakastua,
vaikka haluat minua.
(c) tanninen satu

Kevät 2020


Näin kerran kun enkeli suuteli maata
se kevään aikaan sai
ja maailma oli hetkein kuin paratiisi vain
tunsin sisälläni outoa huumaa
kaipausta kuumaa kohti kättä lämmintä
joka tahtoi puristaa naisen uumaa
paikalta minä en poistunut en horjunut
yhtään tuumaa ja maailma uuden
rakkaustarinan sai
meidän elämä oli silloin kummallinen kai
kävelimme levitoiden ja korvat
satakielen kaltaista laulua soiden
ja maailma oli hetken meidän
ei kenenkään muiden

Pieni iltasatu Aikamatkustaja


Minä tiesin että tulisi aika
jolloin vesi olisi mustaa
jolloin naakkojen parvet
piiloutuisivat ihmisten silmiltä
sillä ne tiesivät villin viruksen
kalmattaren kouran lähettäneen
harakkaparvien tanssimaan viimeistä tangoa
maailman torien laitamilla
silloin saapui aika jolloin
verivaahterat valuttivat salaa kyyneliä
haapa haaveili lehdistä leijumassa
lempeässä tuulessa leudon ilmanalan alla
ja me emme vielä tieneet kuinka
Ajatar ruoskisi kansamme selkänahkoja
tyhmyyden tahraaman pyövelinkukkulan varjossa
ahneus varjosti empatian saapumista
laupiaiden Samarialaisten sydämiin
Itämaan tietäjät kehittivät koronarokotetta
lisäten siihen ison joukon raskametalleja
että he voisivat hallita kivulla isoja kansanjokkoja
kehittyvien 5G verkkojen avulla
tämän minä näin aikamatkustajan silmillä
vierailtuai vuodessa 2025.


perjantai 24. huhtikuuta 2020

Ahneus


Se hetki, kun raha laskee olkapäilleni
minkkiturkin. Tunnen ympärilläni vihan

katseen.
Vihan joka minua koskettaa

viattomien eläinten henki
hartioillani.
Jossain kaukana Greenpeace

tekee iskun turkistarhoille.
Kettutyön kajalilla tummennetut
silmät kilpailevat yön
tummuuden kanssa.

Tässä maailmassa taistellaan
elannosta, pelataan öljyn tahrimin
kortein aikaa vastaan.
Siellä missä öljy valuu laineille
saastuttaen rannat, surmataan
elämää rahan kustannuksella.

Ihmiskohtalot koskettavat toisiaan.
Aika tatuoi rahanhimon toisten

hartioille, toisille lahjoittaa
laupiaan Samarialaisen sielun.

Ahneus se iskee ankarat kyntensä
lapsityövoiman niskaan.
He vähempiosaiset ompelevat
meille halpoja vaatteita,
pehmoleluja Luojan lellikeille.
Mutta historia on tuhrinut

itsensä viattomien verellä.
Aivan kuin merirosvot seilaavat

yhä nykypäivänä
jossain kaukana merellä

Runo lapsille sekä lapsenmielisille 24.04.2020


Kevät se on täynnä teerenpelejä
vaihtelevia outoja kelejä
on monenlaisia huolia
on sähkö- sekä kultatuolia
minä kaipaan erämaaluolia
nuolenpääkirjoituksia
kuohuvia vapaita koskia
kiihkosta punastuvia poskia
taivas on hetken pilvistä raskas
sitten sade valuu alas
ja lapsi katsoo ikkunasta ulos
sanoo kaskas ulkona tanssii
kiiltävänmusta mustarastas
naakka nauraa sille
ja olen valmiina kuvitelmille
ja Herra Harakka ajaa
polkupyörällä sillä on
vielä tyhjä tarakka
antaa morsion kyytiin tulla
pian koettaa sekin aika
että koivunoksalla keinuu pesä
ja Harakkaperhe laulaa tuutilulla
anna unen pienille höyhenlapsille tulla.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto