Meeri huokaa, syksyn
tummus mulle tuokaa.
Tuikkumeren alle
antaudun silloin sen
tunnelmalle.
Ylpeyteni leikattiin
palasiksi pilkottiin.
Hautaudun itsesäälin
hiekkaan, rannalla
autiolla. Rannalla
yksinäisten, itsepäisten
on viimeinen määränpää.
Pääni vain tuskanriimejä
kirjoittaa.
Laivat huudattavat
sumutorviaan.
Ei löytänyt hän sitä
sorviaan,
jolla kaikki maailman
pahat särmät pois sorvataan.
Yksinäisyyden viitalla,
me kaikki ihmis-suhteet
pois täällä korvataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti