Jotain
kovin suurta kadotin,
jotain
jonka juuri äsken huomasin.
Kadotin
polkuni, niihin
onnellisiin
päiviin.
Piikkilankaan
elämän
törmäsin.
Tuomitessasi
minut,
sekä
ystävyytemme.
Rinnakkain
kulkea
emme saa.
Suru,
sekä kaipaus
tänään
sisälläni kaihertaa.
Olen niin
monesta asiasta
huolissani,
kulttuurishokki
mieleni
kaaoksen pani.
Ystävän
menetys uskoni
vuoksi,
on kuin karilleajo,
ja
taitamaton luotsi.
Heikkoutta
tunnustan,
menetin
juuri ystävän,
vuoksi
uskonnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti