Läpi yksinäisyyden, halki
muistojen. Halki autioiden
kylmien puistojen.
Löysin syyn yksinäisyyden.
Kuljin kautta autioiden,
pohjattomien mieleni
luomien rotkojen,
sekä suistojen.
Yksinäisyys on syy sen
luonteen itsepäisen,
joka läheltään
karkottaa kaiken rikkinäisen.
Ei hyväksy lähimmäisessään
sitä suurta puutteellisuutta,
ei suostu kärsimään,
vääryyttä katkeruutta.
Yksinäisyys sulkee pois,
seuran sosiaalisen,
karkottaa luotaan
tunteen yhteenkuuluvaisuuden.
Siitä syntyy tunteiden
roturistiriita,
muuli seassa hevosten puhdasrotuisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti