Translate

torstai 30. kesäkuuta 2011

Suru on poissa

Surujen sillan yli kuljin,
epätoivon laakson ohitin.
Tyhjyyden syliini suljin,
rakkauden suurimman menetin.

Silti suru on poissa,
se on uusissa tarinoissa,
niissä joissa hehkuu,
elämisen tahto.

Rikkinäinen sielukin,
osaa jotenkin lentää,
utopian unimaille pakoon
surujen saarelta entää.

Suutele viiliruusua

Suutele villiruusua,
juo terälehdistä sen rakkaus ihmeellinen.
Piikkejä varo vaan,
pisto sen vie sinut ohi onnen maan.
Tuoksuu ruusu kauneinkin,
huumaavin aromein.

Virtaa vesi joen sen,
mistä ongin ahvenen,
kivikkoiset on rannat kanavan,
jonka vierellä asustan.
Olen nainen Marjalan,
tyttö pohjois-karjalan.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Muistatko

Muistatko muuttolintu tien,
mikä sydämeeni vie?
Muistatko muhkurat vatsakummun,
muistatko pehmeät paikat,
karikot kylkilihasten.
Elämä on ylitseni käynyt,
muokannut tien uudestaan,
opitko sen uuden tien tuntemaan?

Elämä, ymmärrän sitä aina vaan vähemmän,
arvoitusten puuroa hämmennän.
Ei tarpeeksi viisautta ole meille suotu,
ei filosofin kuvaksi koskaan luotu.
Geenit Sisilian, niissä juuret lujat viiniköynnösten on.
Polku elämän täysin arvaamaton

Elämän eväät

Edessäni eväät elämän,
pakattuna pahviseen rasiaan.
Käyn kiinni tähän arkiseen asiaan.
Maanantaille pakattiin malttamattomuus,
tiistaille toivo uus.
Keskiviikko kärsivällisyyden sai,
torstai toivottomuuden kai.

Perjantaille pelko heitettiin,
lauantaille lohtu heitettiin.
Sunnuntaille isot eväät,
niillä pärjäät syksyt, keväät.

Sunnuntaille suruttomuus,
toivo,lohtu, onnellisuus,
luja luotto huomiseen.
Eväät ilon tuomiseen,
katkeruus sunnuntain eväistä poistettiin,
mukaan usko, ja rakkaus vaihdettiin.

Saavut luoksemme heinäkuu

Herättelen heinäkuuta,
Juhannauksen jo pois lakaisi luuta.
Odettelen taivaankuuta,
syksyn tullen saavun piilopaikkaan
alle tähtitaivaan raikkaan.

Lukossa sieluni portti,
vaikealta ystävältä tuli postikortti.
En voi itsestäni liikoja antaa,
en voi yksin maailman murheita kantaa.
Jalkojesi juureen Herran nöyrtyen polvistun,
siunaa ja varje ystävät,
ja armahtava kätesi laske päälleni minun.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Pakina

Minä nainen tulin kirjailijaksi ihan vahingossa kun, sattuma iski vedon lyönnin ansiosta kirjoitus kuume kimppuuni.Siitä asti olen ollut kirjoittamisen suhteen kuin gramofonineulalla rokotettu. Joku voisi luulla, että olen kova puhumaan. Päinvastoin olen aika hiljainen puhumisen suhteen. Puhelin on aika turha laite minulle.

Välillä tuntuu siltä kuin olisin tuhkasta noussut fenix-lintu. Toisinaan alkaa tuntua että poltan päreeni, kun elämä tuntuu tyhjältä.Silloin kun rupeaa potuttamaan, kun leivänsaantikin näyttää epävarmalta. Hakeudun ongelle silloin tuntuu, että elämä on turhaa, kun minulle syötetään pajun köyttä. En pääse järjelliseen ajatukseen millään kiinni. Liian monta asiaa pyörii aivoissa yhtäaikaa. Täällä Joensuussa muistan, että aina ja joka tapauksessa allikosta ojaan noustaan. Enkä ole enää ollenkaan kuin airoton soutuvene aavalla ulapalla.

Kun nainen vähän aikaa erakoituu, niin jopa alkavat yksinkertaisetkin vitsit naurattaa. Naisesta alkaa tuntua että pois alta täältä tullaan, eikä jarruta edes virkavalta. Nainen myös erittäin mielellään kuuntelee kaiken maailman musiikkia youtubesta.
Ymmärrän, että en sittenkään ole vielä ihan täysin latvasta laho,puolittain vasta pehmennyt. Enkä enää värise kuin haavan lehti jos joku komea mies joskus yrittää korvaani jotakin lirkutella. Ainostaan vihainen rekkamies, osaa järkyttää välillä naisellisia nukkuvia vaistojani.
Saattaa sattua, että näin juhannuksen tienoilla naisen oven taakse ilmaantuu myös eräs tuttu hongankolistaja,tummahiuksinen, ukonkääpä. Häntä vaan en laske sisälle, vaikka kuinka huutelee posti laatikosta, ja kiroilee pelottavasti.
Minua on siis sahattu silmään muutaman kerran, vannon ettei se enää toistu.
Mutta ei hätää vaikka hongankolistaja lähti, en ole vähääkään pihkassa häneen. Me naiset jos ketkä tiedämme että paistaa se päivä risukasaankin.

Juhannus

Juhannus nöyränä sylissä,

valkoineset liput liehuvat kylissä.

Elämä on tässä,ja nyt

uusi ajatus juuri syttynyt.

Sylissäsi villinä värisen,

tuulessa tärisen.



Kylmässä kesässä,

kuin lintu lämpimässä pesässä.

Elämä on raaka, ja karu

sammunut elään suuri taru.

Juhannus juhlivaan joukkoon hyppään mukaan,

vaikka sitä huomaisi ei kukaan.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Hyvää Juhannusta

Juhannus juhlista jaloin,
kuljemme paljain jaloin,
kansa valloittaa rannat,
sekä sannat suurin joukoin.
Sielussani surullinen sävelten joukko,
...avaimeton lukittu loukko.

Juhannus jossain ruislinnunääni korvissani,
olkapäiden päällä kukkaseppele,
yönusva kulkee vierelläni,
yksinäisyys kesäyössä kaipaukseksi tiivistyy.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tunteiden myrsky

Tänään tunteet myrskyää,
laineet lyövät yli laidan.
Patoutumat sielun,
särkeen raja-aidan.

Levoton mieli
ei rauhaa saa,
runoilijan kynä
kirjoittaa.
Surusta, ilosta kirjoitan
hetken,
päätän iloon tai
suruun retken.
Asiaa tehden,
ryven nöyränä
tunteiden aallokossa.

Myrsky on päällä,
rauhansatamaan tahtoisin,
levollisen mielin
tietenkin.

Viimeinen mutka

Näen sinun kuvasi sellaisena,
kun kiljut ilosta, riemusta
viimeisen kerran.
Kaarramme autolla
mutkaan,
sitä törmäystä
ei pelasta, jarrutkaan.

Viimeisen kerran,
käteesi tartun,
hetkisen verran kyyneliä
vartun.
Tuskasta huudat,
kuuman pakoputken alla,
olet jumissa ,
käryää ihmisen nahka.

Sitä en unohda koskaan,
haudallesi tänään
vien ruususeppeleen.
Elän tuskaisen hetken,
taas tänään uudelleen.

Sunnuntai

Sunnuntai surullisin perhos-siivin
sisältäni lentää.
Ajatus on hento, hauras;
muistan sua sentään.

Virtuaalisiivin lennän;
elän kohti taivaan rantaa.
Toivottomuus, ja ilontunne
kuin vuorovesi vaihtelevat
kokoajan paikkaa.
Päivän tämän jälleen
mukanansa tuovan
toivon
elämän maun
nautittavan, sekä raikkaan.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Sydämelliset kiitokseni AILI-MUMMOLLE

Tehtävänä on kertoa kolme totuutta itsestäni ja kolme tämän hetkistä toivettani ja jakaa palkinto kymmenelle blogistille eteenpäin.


Kolme totuutta minusta:

1. Olen kameolontti.


2. Lapsesta asti olen halunnut oppia uusia asioita, ja mennä aina siitä missä aita on kaikista korkein.

3. Lapsesta asti haaveilin kirjoittamisesta, se toteutui kunnolla vasta 3 vuotta sitten, vedonlyönnin ansiosta aloin kirjoittamaan.


Sitten ne kolme toivetta:


1. Tasapainoa


2. Terveyttä lapsilleni

3. Rukoilen Suomen ja maailman puolesta.

Herätä minut hellästi

Herätä minut hellästi,
herätä hellällä hivelyllä.
Hetken verran
pysähtyy aika,
rattaissaan vanha taika.
Ei ole satamaa ilman laivaa,
ei merta ilman vettä,
ei elämää vailla viihdykettä.

Vielä hetki ja saapuu yö,
vielä sydän pieni heikosti lyö.
Käsi enkelin,
on musta kuitenkin,
ja viikatteen hän
nostaa iskuun viimeiseen.

Olen valmis luopumaan,
luopuuko maailma
nyt kahleistaan?
On aika tullut,
jo nukahtaa,
siirtyä tuonen virran taa.

Olen valmis

Olen valmista viljaa.
Korjaa minut pois,
hyräile hiljaa,
lähtöni parempi ois.

...Älä sure, älä itke,
älä hautaani kitke.
En ole surullinen,
matkani pää lähestyy.
Elän vain kesän,
taikka vuosia viis.
Olen viikatemies
valmiina suudelmiis.

Kaikki on koettu,
eletty täysillä on;
jäljellä olevat päivät
iloisia käsissä kohtalon.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Vanha Jokela

Ja me Jokelassa istuttiin 90 luvulla
kantaporukkaan kuuluttiin Paula,
ja minä.
Minä kiersin Suomea,
opiskelin,
sitten Paula oli jo
pilven reunalla enkelinä.

Vanhaa porukkaa monta
vielä hetken penkkejä siellä
kuluttaa.
Minä vicyvettä joskus
siellä juon,
vakiopaikkani
tyhjänä odottaa.

Kuunneltiin Heikkiä
korvat höröllään
innossaan.
Enkä olisi koskaan
uskonut, että minäkin
joskus alan kirjoittamaan.

Ei se tyttö tiennyt

Ei se tyttö tiennyt,
että tie on kapea ja kivinen.
Ei se tie koskaan onneen
vienyt.
Ovat karikkoiset kaikki
polut sen.
Ei tullut koskaan sitä
prinssiä oikeaa,
sain vain etsiä
lasikenkää sopivaa.

Vaunuihini mukaan sain,
neljä prinsessaa vain.
Sain kirjoituksen taidon,
välittämisen aidon
, ystäviä joukon;
pienen kotiloukon.

Vihamiehiä ehkä viisi,
ja tien saavuttamattomiin unelmiisi.

V-leikki numero 4

V-kirjaimen vapisuttava voittokulku,
valloitti virtuaalimaailman valiojoukon.
Villi vallaton vaikuttava,
virtuaaliviidakon valloittanut vamppi
voitti viihdekilpailuissa
viidennen voittosijan.

Vaahteranlehdet vatsanpäällä,
varpaanväleissä villanukkaa.
Vartalossa valittava viettien vihainen
viivyttelevä voittamaton viidakko.
Vapisevaveri vailla veljeä vierelle viitoittamaan ;
vallattoman vampin vartalon viettien
viimeistä vilpitöntä vallantahdon
vallankumousta.

Vapise vaalea viljavavainio
viimeinkin villiinnyt,
viileäntuulen vaikuttavaan
voittokulkuun.
Vierelleni viimeinkin valitsisin
valloittajan Veikkojen valiojoukosta.
Viimeisten vuosieni viimeiseksi
valloittavaksi Viljamiksi.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Elämä lyö

Raipan iskut raastaa selkää,
huomista en silti pelkää.
Tänään mua hellin käsin käsitelkää,
...eilen sanoi mulle
sokkotreffien outo mies"
ruma olet nainen.
Et edes kupillista kahvia saa,
et edes osaa rakastaa."

Tänään on nyt,
huominen on joskus,
ajatus utuinen tyhjyydestä
syntynyt.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Hanhi kynittävänä

Hanhen kynin haparoivin hitain elkein,
kädenliike varma vankka,
vaikka kynittävä olisi vanha ankka.
...
Hanhi kuvannollinen on varmaan,
ajatuksissani kynin vanhan armaan.
Armoa en anna,
valheet sua ei enää pakoon kanna.

Vihaa vaikka kuinka paljon,
sua rakastan,sekä palvon.
Valehtele minkä jaksat,
yksinäisyydelläsi kaiken maksat.

Kalliolla seison

Kalliolla seison suorin selin,
en murru ensimmäiseen aallon harjaan.
Seison enkä muuta voi,
...vasten tuulta sydämeni myrsky soi.

Jos olisin mä lintu pieni
yli merten kävisi mun tieni.
Vuoren harjanteelta katselisin maailmaa,
enkelien valon ohjaamana matkustaisin
kohti rauhansatamaa.

Olen runoilija pieni,tuntematon vaan.
Silti Luojaltani suuren lahjan saan.
Saan sanojen valtameren kuohuvan,
sekä laulun lahjan parantavan maailman.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Outo mies

Mies oli niin tumma,
outo sekä kumma.
Suomalainen mies,
valehteli, niin että korvat heilui.
Naisia silmillä mittaili, seuloi.
Sille ei koskaan kelvannut kukaan,
lasta se toivoi elämäänsä mukaan.

Vanheni mies,
vaimoa ei saanut,
vihaiseksi muuttui,
kaikesta suuttui.
Vihamaan naisia kykenee enää,
näyttää maailmalle pitkää nenää.

Perhettä toivoo,
omaa lasta,
mutta kauan sitten jo lakkasi
naisia rakastamasta.

Kesäinen kiire

Kiire kantapäillä vauhtia antaa,
lapset kesänkukkaset sisälle kantaa.
Aika ei joskus mihinkään riitä,
usein ei kukaan mistään kiitä.
Ratsastan satujen ritarin laukkaan,
palan leivästä joskus haukkaan.
Aika on lentävän hevosen kyytiin mennä,
kuiskata sen korvaan, nouse ja lennä.

Äiti on läsnä Satujenmassa,
kodissa ahtaassa arvokkaassa.
Lapsi on hetkisen pieni mä arvaan,
silitän hevosta vahingossa vasta karvaan.

Marjalan lapset leikkiin tulkaa,
päässä nyt pidän intiaaninsulkaa.
Piilosta pyörimme pensaiden alla,
ongimme Höytiäisen kanavalla.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Naisten talo

Avoimet ovet,
vieraiden virta,
imaisee mukaan jo rappusilta.
Naisia nuoria, naisia vanhoja.
Hehkuvin katsein kohtaloon katsoo,
tuskaa, murhetta, onnea iloa.
Laihoja naisia, joku painaa 100 kiloa.

Lapsia , vauvoja, miehet on poissa
piilossa jossain elämän varjoissa.
Naiset narraa kaloja,
vannoo lemmenvaloja,
ompelee nahkapaloja.

Taloni on naisten ainoastaan,
miehet sen kaukaa kiertää.
Väkisin yksi yritti sisälle tulla,
ei laskettu miestä tänne,
naiseus on vain meidän elämämme.

Yhden ainoan miehen sisälle kerran pyysin,
ei tahtonut sisälle astua,
Toista en koskaan pyydä
sydäntäni ei toiselle myydä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Onnea Juha

Soittaen sormesi kielille käy,
ei sävelmän loppua edessä näy.
Kuulijat kuuntelemaan hiljentyy,
siihen on kaunis hyvä syy.
Kitara kauniisti soida saa,
onnellista syntymäpäivää sinulle Juha
toivottaa.
Kauan on kitarasi soinut on,
kerrannut sointuja kohtalon,
soikoon se yhä kauniina niin
korkeina kaikuina taivaisiin.

Kesä ja lämpö ihmisten,
luokoon syntymäpäivääsi onnellisen
sävelen.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Rakastan

Taivas itkee tuhkaa,
myrskypilvet maata uhkaa.
Minä rakastan elämää,
vaikka se vetää aina maton alta,
minä rakastan raakaa tuulta,
,sekä vettä joka tippuu alas taivaalta.

Tahdon tanssia kasteessa kimmeltävässä,
olla ajatuksin läsnä, tässä ja nyt elämässä.

Kirjoihin runoni ruiskukin kirjoitan.
Unimaassa arvokkaassa yön syliin nukahdan,
aamuyön aavistukseen hellästi
herään taas päivän kirkkauteen.

Maailmassa tässä nyt,
matkustamme ,ystävät nyt mukanamme
kohti kohtalomme päätä.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Vihainen hiljainen mies

Vihainen hiljainen mies,
mikä on matkasi pää,
mikä on ties.
Sä itkit hetkisen,
vihainen hiljainen mies.

Voi miksi mattosi likaiset on,
miksi olet onneton?
Missä on ne yöt,
jotka höpötettiin naureskellen.
Minulta lauluja uusia saat,
ne täyttää metsät ja maat.

Rikkinäisin sydämin,
näin langenneen enkelin,
oi missä on vihainenrekkamies,
missä on kuuma kesäinen ties?

Ostan kitaran, ja taas sanoitan.
teen uuden sävelen,
ja yöt unissani kävelen.
Sun kuvasi sieluuni tatuoitu on,
se on tumma kaunis ja haihtumaton.

Sieluni puolikkaalla täällä taistelen,
sinun sielusi puolikas, vain sen
kokonaiseksi saa.
Niin olit kuin tähdenlento,
ystävä komea ja rento,
jotain ainutlaatuisinta päällä maan.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja kaipaus
jatkaa surumarssiaan.

Ukkospäivä

Ukkospäivä

Pilvet verhottiin mustiin vaatteisiin,
saapui pimeys aamuun valkeaan,
herään ukkosen murinaan.
Salamoiden liekkimeri,
kesänajan elonveri,
suonissani vallan saa.

Kohta tulta iskee sata salamaa.
Helatorstai, iskee tulta,
puuttuu multa kesäkulta.
Yksinäisyys sydämeeni yrttitarhan kasvattaa,
nokkosta niin pitkää piikikästä polttavaa.

Runomeri myrskyää,
petollinen kesäsää,
ukkosta en pelkää minä.
Sielu on vain palasina,
silti elän,
päivän tämän.
Huomiseenkin huudon nostan,
kaiken liian pahan kostan.

Anteeksi en saa,
kuka mua armahtaa?

Kesä

Ja näen kun ruusu puhkeaa kukkaan,

pieni varpunen istuu sammaleen nukkaan.

Elän tämän kesän,

en laske päivänkään tunnelmaa hukkaan.

Aika kesäkuun hiipi hiljaa,

kasvattaa uutta viljaa.

Odotan aikaa ruiskukkien,

heiluvien Juhannustukkien.



Elovenaneidot niityllä vaeltaa,

keräten kukkaa ,unelmaa.

Tämä kesä, valkea Kalajoen hiekka,

runontekstin teroitettu miekka.

Laineilla kaarnalaivat vaeltaa,

etsien purjevenettä valkeaa.



Hiljaisuus, ja vain istua lämmössä auringon.

Kesä se suuri seikkailu taas edessämme on.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto