Sydämen hedelmän armaat vuodet,
eihän kiirettä vielä oisi.
Miksi viipyä en vierelläsi vielä voisi,
hymyillä, hehkua pienen hetkisen,
ja jälkeen vasta sen
kuihtua pois?- kuin ruusu viimeinen
Me synnyimmekö, vähäosaiset,
vain hetken iloksi, huomaan maan.
Hyvästi toisillemme kuiskaamaan?
Miksi rakkauden Luoja loi
näyttää se vain kummallisesti voi,
vie se järjen kokonaan.
Sen tiedätte, ken sen joutuu
kokemaan eläen koko tarinan.
Se mikä hetken täällä on loistossaan,
se kohta korjataan
pois haudataan. © tanninen satu 21.2.2021
