Korjattu veriso vanhasta runosta

Mies alastomuudessaan

 

Mies alastomuudessaan, 
kulkee pihamaallaan,
näin hänet ensikertaa kohtasin,
aikalailla hätkähdin.


Pitkä mies ja suuret aatteet,
laulaa rockabillyaan,
tiemme kohtasivat kerran 
vain hetken matkallaan,
olin silloin vain tyttö punaisessa
pallohameessaan.
Niin naivi tyttö ajatuksineen,
nyt jalkoihini on 
korkokengät kiinni kasvaneet.

Viisautta matkassaan toi vuodet
varmaan mukanaan.
nyt kaiken voisin aivan toisin 
oivaltaa, jos kaiken alusta
saisin taivaltaa.

Yhtä kadun vaan,
sitä että, pahuus matkassaan sai taakan
painamaan mun ryhdin kumaraan.
Sielun enkelin, jos joskus kohtaisin,
sen sieluuni mustaan
heti vaihtaisin.