Kehäni sulkeutuu

Kuljen kohti sitä aikaa,

kun kehäni mun sulkeutuu.

Melankolia sydämenkuvia

sisälläni nyt piirtää.

Niin kaunista on sisälläni,

jopa melankolia, sekä marraskuu.

Toiveeni tuulen nyt hiljaa puhallan,

lumen kanssa lentää

toiveeni , ilmaan häviää.

Toivon ystäville onnea.

Sydämeni valitulle,

kevyttä polkua kävellä.

Jos osaisin, ja voisin,

puhaltaisin kaikkien harmit

kauas avaruuteen.

Tunnen sisälläni sinetin

karman lain,

löysin sen mitä maailmassa hain.

Sitten kaiken kauniin,

kannoillani murskasin,

ja hetken unohdusta hain.

Olen niin kuin sielu linnun

lentävän, ei minua maailma

kahleisiin saa. Olen niin kuin

vapaa muuttohaukka,

korkealta katson maailmaa.

Olen julma, tahdon elääkseni

tappaa, saalistaa.

Käytettyä rakkautta vain,

kannan sisälläni.

Ei näin julmaa naista voi

oikeasti kukaan rakastaa.

En sääliä hae mistään,

vaikka sielunkehää

joskus kiristää.