Translate

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Runo 2017 Juhannukselle.


Minä peukaloita pyöritin
hennosti hymyilin tai
helkkyen joskus nauruni
ääni soi kuiskivat rakkautta
korviin naisen kesäyön
hempeät miehekkäät suut
niin pistivät silmiin
nuorien hentojen naisten
kylkiluut
minä lauluäänen syntymälahjaksi
sain silti se jäi runojen riimien
jalkoihin vaikka laulaa
olisi minun täytynyt ain
vuodet ovat vierineet
hurmos jossain horroksessa
talvet nukkuu 
Juhannusyönä
heräävät ilman meren
sekä mannerten immet
tanssivat Juhannusyönä menninkäisten
kera keijut sekä suon salaisuudet
hyllyvät heinäsirkkojen
soiton tahtiin harsoiset rimmet.




Terrorismin varjossa

Herrat ne ovat kuin parasiitit
työläisten mahassa
tai täit tiukasti kiinni päänahassa
ne kylpevät kolikoissa sekä
paperi rahassa



______________________________



Minä olen minä vaikka sielu säpäleinä
sinä et usko siihen siihen sielun vaellukseen
kyy silti pesän tekekee omenapuun katveseen
se on lämmin paikka kivineen
kukaan ei voi pelastaa tätä maailmaa
me onnettomat täällä toisiamme pakenemme
jotkut unohtavat miltä näyttävät omat kuvajaisemme
tyhmyys tahtoo valtaa aivoista suuren osan se lamaan saa
auringon laskuun silti cowboy jossain ratsastaa
viisaita viininlaskijoita aina tarvitaan
janoisia sieluja ravitsemaan
lohduttava sana on kuin loppumaton
kaljahana aina juovuttava
uskonnon varjossa liikaa soditaan
terroristit ovat niin kuin nistit
tahtovat järjestäytyä kuin sosiaalistit
minä tahdon olla puolueton
mutta silti en tiedä missä pensas on

minne pääni piilotan niin kuin jänis.


Juhannus runo


Vie minua aika vierii vuosien virta.
Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Kasvoton nainen maailman teillä,
laulu on ilokseni tänne luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni sain,
tyttö olen karjalan nyt tanssin
kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, lumo,
tahto sekä voima.
Varteni vanha , suoraryhtinen,
ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.
Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen mä
laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan pojan,
rentukan kukka tahtoisin hetken mä
olla, taittavan varteni pohjoisen pojan
varrelta suomaan kostean ojan.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Rautaruukki


En ole melankolinen nainen
olen vain hiukan horroksessa
toivotaan ettei se kauan kestä.
Joskus tuulta kannan sylissäni
toisinaan taas se minua kantaa saa
on hauskaa myrsky tuulen
selässä ratsastaa.
Kuka ymmärtää voi milloin
ajan sävel duuria milloin bluesia soi.

Hetken tyyni on pinta veden
muistan vielä Raahen rannan
Fantin lahden meren. Sen
kirkkaan harvinaisen hetken
kun naurulokki maku palan
troolarilta sai. Rannalla
on hiljaista hetken aikaa
aika salaa sulautuu maisemaan.
Rautaruukki niin monta suuta
ajan myötä ruokki niin paljon
noki, tuhkaa jäi päiviin eilisiin.
Kaunis kesäpäivä , laiturilla
miehet raatamassa muuten
tili päivänä on tyhjä kassa.

En ole melankolinen nainen
olen vain hiukan horroksessa
toivotaan ettei se kauan kestä.
Joskus tuulta kannan sylissäni
toisinaan taas se minua kantaa saa
on hauskaa myrsky tuulen
selässä ratsastaa.
Kuka ymmärtää voi milloin
ajan sävel duuria milloin bluesia soi.


H-hetki

Huolien hukuttaman hulttion
humala hapettui happaman
haljun hajun hurjaan hulppeaan
hekumaan hanururisti hapuili
haikeita heliseviä harmonisia
haikuja Hellaksen halvan hajun
hyväillessä hajuaistinsa harhoja
hanurin haikeat hapulevat
hennot hetket harhauttivat
herkkiä heinäkuun helteen
hellimiä hikisiä hiljaisia hiippareita
harjujen herkkää huijaavat harjanteet
helisivät hullujen harakoiden hyppiessä
hilpeiden huhuilujen huuhkajien
huutojen hukkuessa hellyviin hetteisiin
heinäkuun helteiden
helliessä hentoja hippiäisiä
hiipiessä hopeapajun hartioilla
halla harhaili heinikossa
hunnutti huuraan heinien hahmot
huomaamaton hiljainen heinäsirkka
hapuili hajanaisia herkkiä helinöitä
Helinäkeiju heräsi herkkänä
haistelemaan heinäkuun hajuja.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Huomenna


Huomenna menen, ja
istutan kukat omalle
haudalleni
se on äitimaan multainen
syli kaikkialla.
Minä luon elämää
siellä missä madot
mullassa myllertää
sitten , kun olen kuollut.


Minun sisälläni sanat
ovat kortilla
ovat kärsineet inflaation
terrorismin iskujen
tukahduttamassa
mielessä,
joskus mietin
olenko enää kirjailija.

Isä

Kuollut ja kuopattu
jäljelle jäi vaan
vanunut vanha lierihattu
monet kalareissut nähnyt
monen multatahran
värjäämä
kalalle sekä kaislikolle
tuoksuva
sekä väärävarsinen
plastic paddingilla
korjattu piippu
sekä
pikkuhiljaa pois

haalistuvat muistot.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto