Translate

torstai 12. marraskuuta 2026

Kuulen kuinka hopea huutaa


 Kuulen kuinka hopea huutaa

kulta kirkuu,
tanssilattialla pyörii yksi eksynyt ihmis-sielu.
Maapallolla on menossa joku kummallinen show.
Ihmiset pohtivat, onko elämää Marsissa.
Ilmassa leijuu miljoonien ihmisten rukoukset.
Safiiri ja Teräs lentävät taas
energiakehoillaan.
Katsokaa Mikki Hiiren piirrettyjä.
Herra Trumppi on uutiskynnykseen
kompastunut taas.
Samaan aikaan tähtisumu kirjoittaa
salaisia kirjeitä yön taivaalle,
ja vanha Kuu raaputtaa hopeakynällä
merkkejä pilvien reunaan.
Jossakin galaksien välissä
yksinäinen satelliitti laulaa bluesia,
jonka sanat ovat kadonneet
mustiin aukkoihin ajat sitten.
Pörssit vilkkuvat kuin joulukuuset,
profetat selaavat uutisvirtoja,
ja enkelit seisovat liikennevaloissa
odottamassa vihreää.
Marsista ei kuulu vastausta,
mutta jokainen tähti näyttää tietävän jotakin.
Ne tuikkivat kuin silmät verhon takana,
kuin salaliitto, joka on vanhempi
kuin aika itse.
Ja tanssilattialla pyörii edelleen
se yksi eksynyt ihmis-sielu,
kierros kierrokselta lähemmäksi itseään,
kun universumi nauraa hiljaa
ja orkesteri soittaa viimeistä valssiaan
äärettömyyden kultaisessa salissa.
© Satu Tanninen

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto