Eikä vaihtoehtoja ole

Oli pilvinen pimeä päivä,

kun minä sinut kohtasin.

Sanoin aurinko, kun

häikäisit minua niin.

Opetit minut erakon,

hyväksymään rakkauteni

maailmaa kohtaan.

Kun tapaa ihmisen, sen näkee oitis,

salamat välkehtivät, tärykalvot

tärisevät. Kädet hikoilevat,

ja on näyteltävä tyyntä

tornadon keskellä.

Silloin toivot nopeasti

avointa tietä lähimpään

turvapaikkaan.

Eikä vaihtoehtoja ole,

minä hengitän, perhosten

tanssiessa tarantellaa vatsani päällä.

Näyttelen kuuroa, ja mykkää,

näkymätöntä josta kukaan ei tykkää.