Elonvirta

Enempää en nöyristele kiertele,

saa olla loppu kierre se,

kun kapakasta kapakkaan

kulkuni käy lauantaisin.

Tartun napakasti kolpakkoon,

sen palkastani laulun saisin.

Mies niin puolivillainen,

on illan narri eilisen.

Soi laulu melankolinen,

kera Juicen , Irwinin,

aina lauantaisin.

Ihmisille iltaisin, kai

laulun uuden laulaa saisin.

Etsin eilisestä pakokeinoa,

ja leikin rentoa Reinoa,

silloin kun pääskynen

pesää kevään tullen rakentaa,

taikka syksy illan kaaren mustentaa.

Niin elonvirta joskus musta on,

silti soi laulu lohduttava, tai lohduton.

Se niin kuin äidin kohtu on,

saa hetken levon mies kovinkin,

ja rakentaa rauhan linnan niin

kuin hovinkin, tuo onnettominkin

kulkumies, ja elonpolun lopun ties.

Nyt viini lasi nostakaa, ja iloisesti

skoolatkaa. Ei väljähtyä laseihin,

saa kaljakaan. Pakokeino on paikallaan,

se hetkiseksi meille tarjotaan.

Laulua, ja markkinahuveja, ja

Kari ottaa kuvia, hän on siinä taitavin.

Kuvasi myös joskus Liisa Tavin.

Mies niin puolivillainen,

on illan narri eilisen.

Soi laulu melankolinen,

kera Juicen , Irwinin,

aina lauantaisin.

Ihmisille iltaisin, kai

laulun uuden laulaa saisin.

Etsin eilisestä pakokeinoa,

ja leikin rentoa Reinoa,

silloin kun pääskynen

pesää kevään tullen rakentaa,

taikka syksy illan kaaren mustentaa.

@ tanninen satu