Ystäväni pyyhi pois kyyneleet,
kyllä laulullani sinut hetkeksi
onnelliseksi saan.
Nämä riimit riitasointujen,
ne äänensävyn luo ruosteisen.
Pian tunnet sinäkin,
tuon oudon sävelen sen oudon värinän,
soivan villitsevän vibraton.
Ovat vuoden mukanaan,
tuoneet laulut oudon maan.
Ne ilmaan väristän, kun poissa on hän,
joka hymyllään loi oudon värinän.
Lauluuni teen sen syvän tummaan veden,
levottoman liplatuksen.
Kaihon kodittomien leirin,
olen luonnonlapsen kaltainen.
Nainen niin kuin virvatuli,
nuotiolla tanssin vain
öisin alla kelmeän kuun.
Laulan laulun kuumeen kaltaisen,
äänelläni partasuut Urhotkin hurmaten.
Silloin kun yö hiuksiltani katoaa,
ja aamutähti pilven päälle nukahtaa.
Niin silloin lumoukseni hetkeksi katoaa.
Saapuu sade, ja leirinuotio
palaa kituen. Silti minä luonnonlapsi,
päivääni kohden kuljen tanssien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti