Elämän runko, se on joskus lahoja oksia täynnä.
Vain harvat ja vahvat karsimatta jätetään.
Kaikki muu onko aivan joutavaa ?
Lemmen jolla joella, kaipaa toista soutajaa.
On osani minun olla oman onneni vartija,
täynnä katkaistujen oksien jättämiä arpia.
Minä seison taitteessa keski-iän,
viisaus, ja vanhuus ei kulje koskaan käsi kädessä.
On täällä naisella punainen auto,
ja kova kaasujalka.
Kesäisin tienmutkissa huutaa vapaus,
ja on aika vauhdin huumaan yhtyä,
sillä samalla kiihkolla, kun mies yhtyy naiseen.
Se mies taas soitti aamulla minulle,
kysyi olenko vielä vapaana. Hänelle
vielä mahtuu haaremiin lisää naisia.
Minä en vain ole kesytettävissä,
olen helteen keskellä tämän savannin
villein naaraskissa. Ei minulla ole raapimisjälkiä,
selässä, ei puremakohtia turkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti