Juhannus

  Tässä tulee sanat ne jonka jälkeen

  katumus pyyhkii kyntensä suureen

  lakanaan.

  Kaipuu kaappikellon tahtiin

  hiljaisesti tikittää.

  Hiljaisuus, se korvaani kuiskaa,

  lauseen kaksi. Oi kohta saapuu

  Juhannus, ja oven pieleen koivut

  paraatiriviin upottaa.

 

 Sisälläni tanssii sielu yksinäisen

 paratiisilinnun, se pyrstönsä

 keinuttaa niin kuin nainen

 vailla miestä, ilman mielitettyä.

 Juhannus, ja taikojaan jälleen

 tekee se viisas noita.

 Saa ilman lumousta täyteen,

 suitsuttaa ilmaa tuoksuja,

 ruusun, tuomen, ja jasmiinin.

 Tarvittaessa saa aikaan

 tuoksun rikinkatkuisen,

 sormiaan napsuttaen osaa

 luoda taivaalta alas räiskyviä salamoita.