Vie minua ajan rattaiden kiivas juoksu.
Kesän aromit hetkeksi huumaavat pään,
kilvan tuoksuu, ruusut, ja jasmiini.
Olen myös silti tyttö roudan, ja jään.
Olen vanheneva nainen nimeltään
Anni Domini.
Vahva kallio on jalkojeni alla,
runoni, ja lauluni kaikuvat kaikkialla.
Kasvoton kaipuuni kaikuu maailman teillä.
Sanojen lento, sointuva poljento,
keskikesänyön kirkas valo-olento.
Keiju keräämässä taikapölyään,
minä valokuvaan, mitä muut eivät
silmillään nää.
Todellisuuden, ja satumaan aikaportti.
Patajätkä, ja Anni Domini, Paperilyhdyt
luovat lumoaan, kun Juhannuksen
jälkeen yöt alkavat tummumaan.
Lauluni helkkyy Juhannusyönä,
Karjalan kunnaat kaikua saa.
Sen yhden yön lumous, saa sanani
keijujen siivin kesäyössä tanssimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti