Kohti Juhannusta

Missä on nuori tyttö joka Juhannuksen
tuoksuissa naiseksi kasvaa saa ?
Missä on se poika joka ensilempensä varastaa?
Jossain piilossa pimeän yön unelmissa,
tähtitaivaan ryppyisessä sinisessä sametissa.

Aika on kahlata aalloissa nuoruuden,
aika on oma paikkansa oivaltaa.
Aika on elää, synnyttää elämää,
kärsiä tappioita, kiukuta polkea
jalkaa kuin pahanoita.
Aika on tuntea rakkauden myrskyjä,
ja nähdä tähden pois lentävän.
Aika on nöyrtyä kivun kourussa,
murua kyyneliin, kun yhdessä
kalleinta maailmassa menetettiin.
Ei nainen se heikompi astia olla
osaa liian paljon saa hän kokea,
menettää, ja rakastaa.
Joustaa ihan viimeiseen asti,
kunnes aika jasmiinin kukat laskee
viimein haudalleen arvokkaasti.