Translate

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Mummolan raunioilla

Minun päässäni asustaa sanat niin
moneen uuteen kappaleseen.
Ei kukaan ole pyytänyt minua kirjoittamaan,
silti sanojeni tie  verkkaisesti maailmalle vie.
Kansojen, maiden sulatusuuniin,
uutta laulua taas jälleen teen,
ja johtaa polkuni Juhannukseen.

Aukaisen sen suljetun veräjän,
ja haka jää käteen portin aukaisijan.
Maalla olen mummolan rauniolla,
siellä näen ruostuneita pyöränrunkoja,
särkyneitä vanhan ajan Ahti sillipurkkeja.
Noita ruosteisia kurkkupurkkeja,
jotka pienenä täytettiin me lapsen mielestä tavaroilla,
jotka olivat niin kuin aarteita.

Savusaunan raunioilla, vielä näen hiiltyneitä
laudan paloja, muistelen vanhoja Juhannusvaloja
niitä taikoja, ja saloja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto