Translate

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Jalanjälkiin Leskisen

 Minä kiipeän päälle suuren yksinäisyyden vuoren.
 Sinne menen tuntein tuorein, joskus tylsyys
 iskee naulat läpi ulkokuoren, halki kallon umpiluun.
 Joskus sielu raunioina vaikea on pitää itsestään huolta,
 pitää periaatteistaan kiinni.

 Sanani aamulla pursuavat ulos saumoistaan,
 ne ovat kuin villiviini, alkavat sielun seinää vasten
 kasvamaan. Niin paljon minulla on ystäviä, mutta
 joskus yksinäisyys pihtiotteen liian tiukan sielustani saa.
 Ehkä soitan jollekin ystävälle, mutta yleensä
 erakkona olo minusta liiallisen vallan saa.

 Lauantai luo lastunsa laineille Pielisen,
 minä unelmissani siellä kanssasi sinun soutelen.
 Huudan hullun huudon huomiseen, ja alan
 taas sanoillani tuskan pois luomisen.

 Juicea lisään lasiin astun jalanjälkiin Leskisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto