Sinun sisälläsi on aarre,

    Minä kuljen unten avaraan äärettömyyteen,

    yönhuntu peittonain. Sinä elät muissa maailmoissa,

    et näe eilistä, et huomiseen saa valoa elämääsi paistamaan.

    Kaipuunkaravaani luoksesi tietä viitoittaa,

    missä on aitoutesi, missä huultesi löytämätön erämaa?

    Ottaisin kädestäsi kiinni, jos sinut jostain

    sielusi syövereistä jälleen löytäisin.

    Minä jotain osaa sinusta rakastan, jos sen taas sisältäsi löytäisin.

    Olisin kevyt niin kuin sadun keiju, 
    sitä tunnetta runollani ehkä raapaisin.

    Sinun sisälläsi on aarre, jossain minne sen itse hukkasit.

    Outo epätoivonsumu silmistäsi tänään ulos paistaa,

    arkipäivät jatkavat kulkuaan, sinä elämät muissa maailmoissa.

    Se on upottava suo, enkä pitkospuita sinne löydä,

    sitä iloista sinua, minä kaipaan, kaihoisasti huokailen.