Translate

torstai 12. kesäkuuta 2014

Universiumin kohdussa

   Maapallo Universumin  kohdussa,
   kellui aikoinaan lapsivedessä, alkumeressä.
   Ei tullut siitä siittiöstä tuulimunaa.
   Kipinöitä löi kalliot, jyrisi maa
   ukkosta , salamaa.
   Kuka oli isä sen, kuka siitti äitimaan,
   sen levottoman tyttären.
   Siitä täällä kiistellään, isästä
   asiasta iänikuisesta.
   Evoluutio, vai Jumala, tarvitaan
   ratkaisuksi arpakuutio sen lukema.
   Paratiisin särkyessä, katosi Aatami jonnekin.

  Eevan sydämeen jäi ihmisen mentävä reikä.
  Ei ole olemassa toista miestä,
  joka aukon täyttää,
  joka ihmisyyden sirpaleet, kokoaa
  kasaan, ja hyvältä toisillensa näyttää

 Onnenkantamoinen, sattuman salattu osuma.
 Nuijankehä puristamassa kalloa,
 avaruus maallamme pelaa jalkapalloa.
 Tunnepuolen tuuliviiri, sen on laaja reviiri.
 Revontulet niiden taika, laaja lappi, rykimäaika.

 Äitimaa mitä napanuorasi nyt kasvattaa,
`tuleeko tuulimuna, vai syntyykö uusi maailma?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto