Joskus

Aamuun rakennan
sillan maahan utopian,
se silta haihtuu kasteen myötä pois
liian pian päivä täällä tänään
taas olla vois.
Sydämessäni olisipa ikuinen
kevät, jossa kentaurit
tanssivat panhuilua soittaen.

Joskus elämä voi olla iänkaikkista
painajaista. Tänne tarvitaan
hetki hyvän sään, minä
en tahdo elää bumerangin
lailla palavaa marraskuuta.
Tahdon siipieni alle
lempeää tuulta eteenpäin kantamaan.
Rajoja elämän tahdon puolustaa,
sananmiekan terävää kärkeä teroittaa.