Marjatta ( viimeinen tarina Kalevalasta, uni minkä näin viimeyönä, siitä syntyi tämä runo)

Marjatta matala neiti,
metsässä sammalleelta kivelle
hyppeli. Satakieli suloisin lauluin,
salaista kulkua seurasi.
Oli puolukoita kaikkialla,
punaisia kuin neidon suu.
Mehukkaita, houkuttelevia,
joku niistä yhden taikoo,
neitsyen raskaaksi saattajaksi loihtii.

Kuluu kuukautta yhdeksän,
ja synnyttää Marjatta elämän.
Potran pojan, josta kasvaa suuri mies,
Hannu Karjalan kuningas,
vahva niin kuin tammi.

Karkealla tavalla kaunis mies,
hän Hannu. Niin Afroditen poika
alkunsa saa, kun Marjatta
metsässä vaeltaa.
Puolukasta siitetään, punaposkinen
poika, josta kasva mies,
vankka, päätään pidempi kuin muut.
Mies joka sormensa ympärille
kietoo kaikki tytöt, naiset naurusuut.