Maan kertomaa

Kertoo maa, maan kertomaa,
ja akselinsa ympäri aika pyörii taas.
Rakkauden lahja kuuluuko vain Veenukselle?
Sirkuksien areenalle kuuluu pelle.
Milloinka on aika naurulle, tai kyyneleelle?
Leena runon kirjoitti klovnista surevasta,
se runo sisälläni kaikuu kuin ontosta astiasta.
Minun sisäinen pelle kuiskaa,
mene jo, naurata, itketä kansaa eri maissa.
Tanssi läpi elämän pellon,
elämä voi olla tuskaa, iloa, rakkautta,
kosmopoliittisia tuulahduksia eri maista.

Epätoivonkin keskellä pieni heikko valon kajo
ehkä näkyy päässä tunnelin.
Miten vähän sainkaan, ja miten paljon menetin.
Rakkautta mitattiin sormustimella,
ja tuuli siitäkin otteen sai.
Nyt on kesäkuun viimeinen maanantai,
ja heinäkuuta lakaista saa luuta.
Voin olla hetken niin kuin ihmis-susi
ulvoa tuskaa ulos kohti täysikuuta.