Yhä uudelleen

Tahtoisin vain joskus rentona istua,
ja olla hiljaa.
Kuunnella kuun kuiskauksia,
Saturnuksen säveliä.
Minulla onko käärmeensydän,
sainko sen perinnöksi
paratiisin raunioilta?

Minun sisälleni syttyy kesäisin
himon kiduttava värisevä nuoli.
Rahan ahneus, ja oravanpyörä
rakkaan mieheni sielun vei,
ja elämä osaltani kuoli.
Solmio kurkkua kuristaa,,
maailmalla hän, myy, ja matkustaa.
Rahanahneus, kiiltää silmissään,
jonnekin se himo hävisi,
ja elämäni täyttää vain huoli.

Uupuu rinnaltani se onnellinen,
stressitön mies. Sinä unohdit
minut kokonaan, ja lähdit
maapalloa kiertämään.

Maito kannussani happanee,
ja päivät yksinäiset pitenee.
Ei onni pesäänsä sydämeeni tee.
Se on aivan sama yksi klisee,
minä runojani kirjoitan, teen
yhä uudelleen aina uuden tarinan.