Tietoisuus ja utopia

Tietoisuus, vahva utopia,

se rakentaa vahvaa fantasiaa,

ja minä kirjoitan elämän mantran.

Se sisältää maustettua ystävyyttä,

rakkautta välillä ihmisten.

Ikuisuus, se yksi illuusio,

kirje vailla sinettiä, tai pullo

ilman toivomuksen toteuttavaa henkeä.

Minulla on tänään illallakin,

aamun utua silmät täynnä.

Sydän syrjällään sanojen painosta,

niitä ojennan ihmisille maailman.

Unessani keinui yönlaidalla pilven päällä,

syntisenkaunis mies. Tukka vain heilui,

vaalea pellavainen, ja hohde päivänsäteen

sokaisi silkkipaidalla.

Sen tunteen jonka unessani tunsin,

sen siirsin päivän tunnelmaan.

Me vaikka vasta kohdattiin,

niin mitenkä se leimahdus selitettiin.

Ei mitenkään, me ollaan aikamatkalla jossain.

Minä, ja hän, josta sain sydänystävän.

Kannan sakaraa Otavan unissani,aina kainalossain.

Minä avaruudessa nähdä sain, myös kirsikan kukat Japanin.

Suomen maa se oli peitetty tuomenkukkiin valkoisiin.