Tuoksut aamun heräävän, usva, sekä vaniljayön.
Aurinko, se taivaalla on kuin nouseva kerä vaan.
Niin paljon jää sanomatta, alku, ja loppu yhtä
parkumista.
Syksyksi kesä vaihtui taas, minä melkein tyytyväinen
olen.
Tämä parittomuus ei vain haihdu minnekään,
ei lennä syksytuuliin, se tarttunut on kiinni huuliin.
Niiden suudelmaa ei kaipaa kukaan mies,
ja päivä parittoman se on tie umpikujaan kukaties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti