Hullusuru tanssii sisälläni, geenit samat niin kuin
isälläni.
Puolittaista melankoliaa, sitä aamu lautaseltaan
tarjoaa.
Ei tänään teetä, ei sympatiaa, vain sopiva ripaus melankoliaa.
Odotan bussia saapuvaa, se vie minut sekaan
ihmismuurin sen,
mikä kadut lauantaisin täyttää laahustaen.
Vastaus on silmissäni, niihin, jos katsoo hän, joka
tuntee saman kaipauksen.
On hän minun ystäväin, tarttuu käteen ystävän,
ja minä parillisuudesta voin ymmärtää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti