Jäi leijumaan välillemme outo
sanattomuus
silloin kun sota
väliltämme loppui
sydämeni unohtamaan
sinut kokonaan tottui.
Niin onhan se täysin
että toisen voi
kokonaan unohtaa.
Välillemme hiipi
kylmyys
se meitä nyt erottaa
Kun kyyneleeni
kuivuivat,
ja viha suuri kauas väistyi pois.
Taas silmissäsi aloin
näyttää enkeliltä,
vain voi kunnioittaa.
Niin paljon pahaa
me yhdessä osasimme
Nyt onko aika sitä särjettyä
yrittää ehjäksi rakentaa.
Nyt olen muistoissani kanssasi
rannalla sen vihreänjoen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti