Meitä syksy odottanut ei, kumaraan taipui jo
sateensylissä
neiti Timotei. Kesä hetki hetken jälkeen pois pakeni,
niin saapuivat usva, sekä sateet ylle elokuun.
Kohta saapuu luoksemme rouva syyskuu.
Uudenrunon teille kirjoitan, sen mollisointuihin
sävellän.
Tahdon tarttua kaksinkäsin tähän syrjään elämän,
nielin jo kaiken ylpeyden, voin pelleltä jo näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti